Vierivät vuodet

Tänään mielessäni pyöri, että minun pitäisi muistaa jotain tästä päivästä? Vasta kävellessäni töistä kotiin muistin, että viisi vuotta sittenhän taisin kirjoittaa ensimmäisen postauksen. Kotona tarkistin asian ja näin on. Aloitin viisi vuotta sitten kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi ruusun kuvalla ja jatkan nyt samaan malliin - tosin astetta kurttuisemalla ruusulla.

Tahti on alkuinnostuksen jälkeen melkoisesti hiipunut. Olen säilynyt itsenäisenä, ehkä jopa hieman yksinäisenä bloggaajana. Ei ole syntynyt verkostoa, mutta en ole varsinaisesti sellaista kalastellutkaan. Toki ilahdun tavattomasti, jos joku jättää kommentin tai joku postaus kerää syystä tai toisesta tavanomaista enemmän lukijoita.

Aloin aikoinaan kirjoitella blogia pitääkseni yllä luovan kirjoittamisen harrastusta. Aloittaessani otin ensimmäiset kuvat peruscannonilla, siten ostin vähän paremman kameran, sittemmin järjestelmäkameran ja pikku hiljaa muutaman laadukkaan putken. Kuvausinnostuksen kasvaessa lopetin kirjoittamisen ja palasin kuvataideharrastuksen pariin. Maalausryhmäni lopettaa viikottaiset kokoontumiset tänä keväänä. Tekisi mieli vaihteeksi löytää sopiva kirjoittajaryhmä tai lukupiiri ja jättää maalaaminen vuorostaan vähemmälle. 

Tällä iällä viisi vuotta on loppujen lopuksi aika pitkä aika. Olen onneksi säilyttänyt terveyteni, vaikka molemmat polveni olenkin loukannut. Toistaiseksi ei ole tapahtunut mitään dramaattista vanhenemiseen liittyvää kunnon romahtamista, mutta kieltämätä tunnen kyllä vuosien kertymisen kehossani.

Olen tänä aikana muuttanut kahden ratikkapysäkin päähän aiemmasta Helsingin kodistani ja saanut reilut kymmenen lisäneliötä ympärilleni. Työpaikka on säilynyt entisenä, mutta painotukset ja moni muu töihin liittyvä asia on kokenut muutoksia. 

Ihaninta näinä vuosina on ollut isöäidiksi tuleminen ja uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen rakkaan lapsenlapsen syntymän myötä. Siitä olen ajatellut kirjoittaa vielä jonain päivänä!