Krooninen syksyinen väsymys saa minut ärsyttävän huonotuuliseksi. Piikkejä täynnä olevaksi, ympäristölle turmiolliseksi tyypiksi. Viime viikolla ärsyyntymiskynnys madaltui madaltumistaan loppuviikkoa kohti. Huipennukseensa se ylsi eilen perjantaina. Silloin minua ärsytti jo lähes kaikki. Keskeneräiset työt ja aikaansaamattomuuteni, kaikki paperiröykkiöt työpöydälle, vaativat ja mihinkään tyytymättömät asiakkaat. Ratikassa törmäilevät ja tönivät tyypit, kännikalat, kovaan ääneen kikattavat teinit ja puhelimeen liian kovaa omia asioitaan hölöttävät ihmiset! Kylmä ilma, sade, paksut pilvet, välillä alhaalta viiltäen paistava aurinkokin! Taloyhtiön vaikeat ja työläät reklamaatioasiat, joita olen hoitanut jo viisi vuotta talkoohengessä, jo yli vuoden juristinkin kanssa! Sekainen koti! Syksy! Ja MINÄ huonoine tuulineni, kaikkine piikeineni!
Alkuviikolla selasin hartaudella hullunkeltaista tavaratalon alennusvihkoa. Keskiviikkona oli ostettavissa aika edullisesti Yki Nummen suunnittelema Modern Art-klassikkovalaisin. Oikeasti tarvitsisin tietenkin väsymykseeni kirkasvalovalaisimen, mutta en löydä mieleistä. Suunnittelin meneväni keltaisten tarjousten perään perjantaina ruokatunnilla. Pari valaisinta oli vielä jäljellä, joten rehellisesti myöntäen parantelin huonoa tuultani tavaran hankinnalla. Paljon muuta en ostanut. Vain vähän ruokahankintoja, polvisukkia ja halpoja (3,90 e) pokkareita, mm. Mika Waltarin elämänkertajärkäleen ”Unio Mystican”. Ostin myös Chisun uuden levyn ”Kun valaistun”. Kuuntelin ja pidän kovasti kuten aiemmistakin kahdesta levystä.
Illalla musiikkia kuunnellen ja BB:ia (!?) tuijottaen seestyttelin mieltäni samalla kutoen turkoosinkirjavaa sukkaa. Aamulla jatkoin kudinta. Polttelen koko ajan kynttilöitä. Nyt yritän raivata vähän sekaista huushollia. Ilman lankoja ja kynttilöitä elämästä ei taitaisi tulla yhtään mitään?
Ihanan inhimillistä ja niin tuttua, kuuluun varmaan ikään tuo ärsytys... Minäkin olin töissä perjantaina huonolla tuulella, en luokassa mutta opettajanhuoneessa ajattelin, että on parasta pitää suu supussa etten sano mitään peruuttamatonta. Semmoista se on, naiset muuttuvat vanhemmiten sellaisiksi, kriittiseksi, sanoi joskus joku. Mulla on kaksi viikkoa töitä vielä ja sitten onneksi saa vähän huilata ja ladata akkuja. Täällä kotona silti mua ei edes ärsytä sekaisuus, silti tuntuu kivalta, että imuroin just. Relax, sister! Ja Anna tulee sinne, se on ainakin kivaa!
VastaaPoistaJoo, Annan tulo onkin kivaa. M.K. lähti veljensä luo saunomaan. Ihan kiva, että saa vähän parempaa seuraa, vaikka ei minua ärsytäkään.
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaMinua, jota myös yleensä eniten ärsyttää kaikki, ärsyttää nyt tänään kipu ja ihme kyllä kaikki muu ärsyttävä, kuten sotku vain ovat leväällään. Muu perhe varmaan suojelee itseään olemalla poissa. Niin, että ollapa esimerkiksi mies;) Mutta kun en ole, niin tartun vinkkiin ja sytytän ne kynttilät.
Hyvä Rouva,
VastaaPoistasuosittelen lämpimästi kynttilöitä ja jotain käsillä tehtävää, jos kivulta vaan kykenet. Toivottavasti kipu pian hellittää.
Mulla on kirkasvalolamppuni työpaikalla. Ei niin kaunista designia, mutta runsaasti valoa antava. Aarnion Origon olisin ostanut, jos olisi paljon tlimääräistä rahaa, mutta tyydyin edullisempaan. Kaivan sen varmaan maanataina esille energiaa lisäämään.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua.
Piti vielä tulla sanimaan, että kuva tässä postauksessa on niin ärsytystä kuvaava, että ihan ärsyttää. :)
VastaaPoistaÄäneen kiroileminen auttaa minua joskus, kun en muuten juuri kiroile;o)
VastaaPoistaChisu on hurmaava ja taitava! Uutta levyä en ole vielä saanut hankittua, tänään kaupungilla en muistanut kaiken hullis-hulinan keskellä. Kuuntelin autossa matkalla Adelea, ihan kivaa sekin.
Morso,
VastaaPoistakatselen edelleen sopivia. Origossa on hauska muoto, mutta se on aika isokokoinen, paitsi pienempi aamusarastusvalaisin. Tarvitsen aamun ja illan sarastusta ilmeisesti?
Auli,
piikkikieppi on kuvattu Keravan kirkosta...
Katriina,
kokeilen tuota ääneen kiroilua ;)
Juu, ei ilman kynttilöitä! Lankoja ilman olen selvinnyt, vaikka kadehdin kaikkia käsityötaitoisia. Lankojen sijaan laitan "ilman tätä en selviäisi"- listaan kukat.
VastaaPoistaModern art takuulla hyvä hankinta, meillekin tuli sellainen kesällä, pitäisi kiukun pysyä sen avulla poissa vähän aikaa ;). Kirkasvalolamppu on ollut myös minulla mielessä jo parinakin talvena, tulen väsyneeksi ja makeanhimoiseksi, kun pimeät ilmat alkavat, nyt olen päättänyt tehdä jotain toisin, josko auttaisi, tämä vaan pahenee iän myötä ja kevät onkin sitten aina mielettömän hienoa, huoh, mutta voi sitä laihduttamista ja itsekritiikkiä talviunen jälkeen, vähempikin pimeä aika piisaisi. Tsemppiä syksyyn. Koitetaan tarpoa eteenpäin :).
VastaaPoistaVoi kuinka tutulta toi kuullostaa! Minua myös hatuttaa välillä aivan villisti ja saan tehdä olan takaa töitä käänntääkseni mielialan ylöspäin. Lohtushoppailu toimii aina, samoin luonnossa vaeltelu. Viime päivinä olen tehnyt pihan perustamispuuhia ja oravien sekä lintujen touhujen seurailu siinä ohessa saa mielialan nousemaan kummasti. Kynttilöitä, kirjoja, kukkia ja ihania ihmisiä, niillä mennään! Nauti aurinkoisista päivistä aina kun voit :)
VastaaPoistaMoikka täältä sateesta. Ajattelen täällä Santorinilla aina sinua, koska tämä on niin hypersupervisuaalinen paikka. Jotenkin hyvin pelkistetty ja pienimuotoinen. Ehkä suorastaan liian kaunis, kiiltokuvamainen, mutta kyllä täältä rosojakin löytyy. Kyl sun täytys tän joskus matkustaa. Minäkin kerkesin lukea sitä keltaista vihkoa ennen matkaa ja harmitella, etten pääse sinne Stokkalle ostoksille, kun olen täällä. Siellä olis ollu untuvatalvitakki, jota olis tehny mieli vähintään sovittaa, 129 euroa muistaakseni. Huomasin vihkossa yhden kirkasvalolampunkin, mutta se ei ilmeisesti tyydyttänyt sinua. Kyllä minuakin hiukan piikittää, että täällä saakka olen ja sataa ja myrskyää. Ja hotellin langaton verkko ei toimi vaan pitää tulla nettikahvilaan ja matkalla jalat kastui. Mutta silti. Kyllä täällä on mukava olla.
VastaaPoistaPirkko,
VastaaPoistakukat tuovat todellakin valoa!
Sarppu,
kyl nää klassikot on hyviä hankintoja. Näitä jaksaa katsella pitkään eli ikuisesti.
Sara,
luonto todella vapauttaa stressihormoneja tai jotain sen kaltaista...?
Paula,
luulen kans, et tykkäisin siitä veistoksellisuudesta Santoriinil.
Tuttu tunne! Tänään ärsytti niin paljon aamulla kun ensimmäisenä kuulin, että ulkona sataa ja löin vain herätyskellon kiinni ja jatkoin unia... Langat ja hyvä musiikki auttaa :)
VastaaPoista