Syyskuun lopulla päivät alkavat kutistua. Lokakkuussa illan pimeä lähenee päivä päivältä ja aamulla herätessä on hämärää. Pian siirrytään talviaikaan. Aamu muuttuu silloin mustaksi. Kuurayön hipaisua odotellaan etelässä. Lehdet eivät loista, haalistuvat vain. Kohta lounatuuli pyyhkii loputkin niistä mukaansa.
Nyt viimeistään on pakko kaivaa talvisäilöistä esiin sormikkaat ja kaulahuivi. Villasukkiin siirryin syyskuussa. Lämmin takki odottaa vielä pakkasöitä.
Pian maisema muuttuu graafiseksi. Sisäänkääntyneenä ja alituisessa harmaudessa ajatus saattaakin kirkastua ja luovuus yllättää mielen!
Katselen työkalenteria ja haaveilen vapaasta. Vähän kun jaksaisin tässä kuussa puristaa, voisin olla vaikka viikon marraskuussa talvilevolla. Sitä odtellessa:
Oikein hyvää lokakuuta!
Täälläkin on ensimmäinen kylmä päivä, vaikka aurinkoinen, ja juuri sitä saisi lokakuussa olla. Sitä ajatuksen kirkastumista ja luovuutta tarvitaan, toivottavasti se toteutuu!
VastaaPoistaKivasti tehty kuva.