Tämän talven Lux Helsinki-valoteoksista koin vaikuttavimpana ja kokonaisvaltaisimpana ranskalaisen Philippe Morvanin valo- ja ääniteoksen Oopperan ulkonäyttämöllä. Teoksessa on erillisiä valaistuja pikkupalloja, eri korkeudelle aseteltuja isompia valaisinpalloja ja väriään vaihtava keskuspallo. Keskuspallossa oli vielä liikkuvia tehostehärpäkkeitä. Lisäksi oli äänitehosteet, rytmikäs musiikki. Ja pimeä puisto ympärillä.
Eri osiot syttyivät ja sammuivat, yhdessä tai erikseen musiikin siivittämänä. Syntyi lukuisia vaihtuvia valo- ja äänikombinaatiota. Minusta tämä oli avaruudellinen elämys, alkupamaus, kosminen kokemus.
Olisin tuijottanut teosta pitkään. Mutta MK sanoi viimein, että nyt lähetään pois täältä palelemasta. Sitten lähdettiin, koska minäkin itse asiassa palelin.
Kuvat on otettu käsivaraisesti, automaattivaloituksella, ilman salamaa.
Valitettavasti ääntä ei ole tässä, mutta varmaan sitäkin Youtubesta löytyy?
Voin kuvitella että on nimenomaan avaruudellinen kokemus. Ihanat kuvat! Aah, väriä ja valoa, niitä silmät ja sielu janoavat juuri nyt. Onneksi aurinko paistaa parhaillaan ja joka päiväkin on ehkä minuutin edellistä pidempi - vai oliko se jopa enemmän? No, pidempi, se on pääasia! Päästään pois tästä katakombista kohti elämää.
VastaaPoistaMutta juuri tuolle teokselle pimeys on oikea ympäristö, kesäyönä ei olisi varmaan yhtään samanlainen ilmestys.
Valoa minäkin janoan ja odotan kevättä. Saatikka sitten sinä, joka työnnät kädet multaan vuoden ympäriinsä. Teos toi kieltämättä hienoa valoa pimeään iltaan.
PoistaHienoja kuvia, hienoja valoja!
VastaaPoistaKiitos, Auli!
PoistaTosi hyvin sait vangittua tuon teoksen. Minäkin olin eilen hytisemässä tuolla. Olin pukenut ihan liian vähän päälle ja olin ihan jäässä. Minä tykkäsin myös siitä Suurkirkon teoksesta. Ihan kaikkia emme edes kiertäneet.
VastaaPoistaTaidan tehdä suurkirkolle vielä uusintakäynnin. Oltiin heti neljän jälkeen siellä eivätkä kuviot kunnolla erottuneet. Tai sitten menen uudestaan kokemaan kosmisuutta?
Poista