sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Hei taas…



Pidin pienen bloggaustauon. Nopeasti hurahti muissa puuhissa muutama viikko... Helsingin harmaa lumeton sohjossaliukastelutalvi on ottanut kaikin tavoin voimille. Työt ovat hieman takkuilleet ja kotitietokone on reistaillut.

Tietokoneeni (Sony VAIO) kuvien latausohjelma huusi päivittämistä syksystä asti. Tammikuussa lopulta päädyin päivittämään ohjelman. Päivittäminen edellytti kirjautumista entertaiment-sivustolle. Päivityksen jälkeen tietokone ilmeisesti ihan kuumanaan lataa omin päin tarjolla olevaa viihdykettä (tai tekee jotain muuta tarpeetonta), vaikka haluaisin vain ladata kuvat tietokoneelle. Pah, minä hiillyn tuollaisesta pakkoviihdyttämisestä ja aiemmin nopeasta hitaaksi muuttuneesta tietokoneesta. Sama on näköjään puhelimen kanssa. Ei taida mun huusholliini tulla enää yhtään Sonyn eloktroniikkaa. Onneksi en ole ostanut Sonyn kameraa, vaikka houkuttelevia vähän vanhoja malleja onkin ollut tämän tästä tarjolla.


Olen käynyt ahkerasti elokuvissa voitettuani joulun alla kasan elokuvalippuja valokuvauskilpailusta. Saas nähdä, kuka palkitaan varhain huomenaamulla Los Angelesissa Oscar-gaalassa? Pitää varmaan mennä katsomaan vielä sitä Budabestin hotelli-leffaakin, kun lippuja on jäljellä.

Omat ehdokkaani Oscar-voittajiksi ovat : 
1)The Imitation Game (Benedict Cumberbatch ja muut loistavat näyttelijät)
2) Boyhood (positiivisella tavalla erilainen elokuva, pyöri mielessä monta päivää)
3) Birdman (tämä oli minun makuuni vähän liian äänekäs ja jopa aggressiiviseksi kokemani elokuva, mutta silti ajatuksia herättävä)



Järjestin tyttärelle viime viikonloppuna vauvanodotusjuhlat. Meillä oli kahden suvun täti- ja mummuenergiaa ihan asunnon täydeltä koolla. Pitkämatkalaiset yöpyivät olohuoneen siskonpetillä. Tytär tykkäsi juhlista ja muutkin ilmeisesti viihtyivät. Kuvat ovat juhlien ruokatarjoilusta: salaattia superterveellisistä raaka-aineksista, mintulla maustettuja karitsanlihapullia, uunissa haudutettuja karamellisoituja tomaatteja ja vävyn leipomaa mahtavan makuista juureen tehtyä levain-sekaleipää.


Tulipa tällä kertaa sekava postaus - ei taida olla oikein päätä eikä häntää tässä tekstissä. Sokerina pohjalla ja tyttären luvalla vielä yksi masukuva! Sain kunniatehtävän ottaa "virallisia" raskausajan kuvia. Kuvauspaikaksi tytär ja vävy valitsivat Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan. 

14 kommenttia:

  1. Todella houkuttelevan näköisiä herkkuja! Ja kaunis odottaja :) Elokuviin en kommentoi. Tulee aivan liian harvoin käytyä leffassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linssisalaatti paahdetuin juureksin ja pähkinöin avokadokastikkeen kera oli aivan erityisen hyvää.

      Poista
  2. Eikös se jo Aleksis Kivikin aikanaan kirjoittanut:
    sekalaista, sekalaista vaan hyvä päällimmäisenä keikkuu.
    Iloisia, hyviä kuulumisia on kiva lukea heti aamusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime aikoina olen ollut enempi pottuuntunut, mutta tytärtä katsoessa tulee kyllä hyvä mieli.

      Poista
  3. Teillä on ollut herkulliset juhlat! Ja odottava äiti näyttää säteilevän onnea ja iloa.

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia: reipasta väriä yhdistettynä mustavalkoiseen. Näyttävät herkullisilta nuo tarjoilut. Ja aihe, vauvakutsut tätienergialla:D

    Elokuvat ovat multa jotenkin unohtuneet. Luen niistä kiinnostuneena, mutta en saa lähdettyä. Aika hyvin ennustit Oscareita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätienergiaa halusimme antaa monen voimin, ja vähän mummoenergiaakin. Paikalla oli tyttären anoppi, isänsä vaimo, ja siskoni, jotka jo ovat isovanhempia.

      Poista
  5. En saa lähdetyksi elokuviin. Ennen vuokrattiin elokuvia, mutta lasten lähdettyä maailmalle sekin on jäänyt. Telkkarista tulee vain uusintoja. Koska näitä uudempia (tämän vuosituhannen) elokuvia näytettäisiin telkkarissakin? Tai ainakin niitä parempia kaipailen.

    Kaunis odottava äiti. Raskaus yleensä kaunistaa - itsestäni en mene takuuseen. 18 kilon turvotus ei ollut ainakaan ilo odottajalle. Nilkatkin katosivat tai näin kertoivat, itsehän en niitä nähnyt. Nyt jo naurattaa. Tai ainakin hymyilyttää.

    Joka tapauksessa isovanhemmus on aivan ihanaa aikaa. Kaksi hammasta meidän pikku-een suussa ja sieltä ne vilkkuu, kun tyttö nauraa kikattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähitellen totutellut ajatukseen isovanhemmuudesta. Vauvat ovat syötävän suloisia, olen ollut aina heikkoina heihin. Oma jälkeläinen saattaa pistää pään ihan sekaisn?

      Poista
  6. Ruuat olivat kyllä kaikki herkkua salaatista itse leivottuun leipään ja tomaatista lihapulliin. Aino on ihana sinisilmä.

    VastaaPoista
  7. Ihana kuva kauniista tyttärestäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta valo laskeutuu tuossa kuvassa kauniisti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!