Olin tänään tutustumassa puolitoista vuotta remontin alla
olleeseen Talvipuutarhaan. Puutarha on alkujaan valmistunut vuonna 1893. Sen on
rakennuttanut kenraalimajuri af Lindfors ja suunnitellut arkkitehti K.G.
Nyström. Nyt puutarha on Helsingin kaupunginpuutarhan hoidossa ja paikkaan pääsee
tutustumaan ilman sisäänpääsymaksua.
Puutarhassa on useita virkistäytmiseen tai ajatusten viivyttämiseen soveltuvia
istuskelupaikkoja. Sanoisinpa, että suoranaisia meditointinurkkauksia. Esimerkiksi suihkulähteen yläparvella näkee kerralla koko
vehreyden ja kuulee veden solinan. Alhaalla olevassa lammessa ui isoja
kultakoloja. Talvipuutarha on tunnelmallinen ja siellä tulee joka kerta hyvä
mieli. Kasvun ihme ja vihreä väri saa hyvää aikaan ihmisen sielulle.
Puutarha koostuu korkeasta pääkasvihuoneesta ja siihen liittyvistä
kahdesta hieman matalammasta kasvihuoneesta. Rakenteena on ihmeteltävän kepeäksi
suunniteltu teräsrunko, joka on kasvihuoneiden osalla kauttaaltaan
lasitettu. Nyt koko runkoa on kunnostettu ja lasitukset uusittu kaksilasisiksi.
Valaistus ja muu tekniikka näytti myös uusitulta.
Parhaillaan kukkii kasvihuoneen vanhin kasvi, yli sata
vuotta vanha kameliapuu. Kukat olivat pienempiä kuin ennakkoon kuvittelin.
Kasvihuoneen erikoisuuksia ovat mm. orkideat. Erityinen sota-aikaan liittyvä historiansa
on lumikuningattarella, rönsyineen miltei kokonaiselle seinälle levittäytyneellä orkidealla (kuvassa vasemmalla ylhäällä). Lumikuningatar kukkii parhaillaan. Muitakin orkedeoita
Talvipuutarhasta löytyy.
Ihastuttava on myös nimeään kovasti muistuttava
kolibrikukka. Onko tämä lintu vai kasvi? A., miksi kasvi muistuttaa lintua? Kertoisitko, kun en ymmärrä?
Kaktushuoneessa on monenmoisia piikikkäitä kasveja ja
valtavan suuria, ilmeisen iäkkäitä rahapuita. Erikoisuuksiin kuuluvat myös
maljamaiset lihansyöjäkasvit, joita melkein houkuttaa hipaista.
Suosittelen lämpimästi paikkaan tutustumista. Tänään niin moni tosin oli tarttunut houkutukseen, että ihmisiä oli suorastaan liikaa. Raitiovaunun linja 8 kulkee Talvipuutarhan ohi Töölönlahden kohdalla.
Suosittelen lämpimästi paikkaan tutustumista. Tänään niin moni tosin oli tarttunut houkutukseen, että ihmisiä oli suorastaan liikaa. Raitiovaunun linja 8 kulkee Talvipuutarhan ohi Töölönlahden kohdalla.
Upeita kuvia sait otettua siinä ihmisvilinässä! Mnnn... olitkohan se rouva, joka kärsivällisenä odotti vuoroaan jälkeeni tuota lihansyöjää kuvaamaan ;)
VastaaPoistaTaisin muuuten olla! Otin lihansyöjästä myös lähikuvia, mutta niitä en nyt "julkaissut".
PoistaKiva esittely ja ihania kukka- ja muita kuvia. Kolibrinkukasta tulee aina mieleeni Madeira ja äidin ja minun matkani sinne, joka sitten jäikin äidin viimeiseksi ulkomaanmatkaksi. Tuo kukka on Madeiran tunnuskukka ja niitä kasvoi siellä joka paikassa.
VastaaPoistaKolibrinkukka on todella ihmeellinen ja kummallinen.
PoistaHienoja kuvia hienosta paiksat, tuonne pitää ehdottomasti mennä kun tulen Helsinkiinkesällä, viimeksi olin siellä talvella varmaan joskus ennen sen remonttia.
VastaaPoistaMennään käymään!
PoistaOlin myös tuossa aivan ihanassa paikassa. Otin lähes tulkoon samat kuvat;-)) Ihmettelin itseäni etten edes häiriintynyt klo 15 suunnattomasta ihmisvilinästä. Aivan mahtava virkistäytymispaikka ja kauniisti kunnostettu. Siellä on pakko poiketa useammin.
VastaaPoistaEnnen remonttia kävin puutarhassa ja silloin siellä oli vain muutama henkilö lisäkseni. Ajankohta oli suurin piirtein tämä sama. Huomasit varmaan ruusutarhan Talvipuutarhan edessä. Se on myös näkemisen arvoinen.
PoistaPunaista kameliaa en ole varmaan koskaan nähnyt, kaunis! Paikka on varmasti ihana, kun siellä saa rauhassa oleilla ja nauttia.
VastaaPoistaJoskus vielä otan pensselit ja paperi mukaan ja menen ajan kanssa puutarhaan.
PoistaHih, totean kuten Rouva Pioni, että olin (tosin viikko sitten) samassa paikassa ja otin melkein samat kuvat. Mutta kannatti ottaa, olipa kyllä todella inspiroiva kuvaus- ja oleskelupaikka. Aion palata sinne usein!
VastaaPoistaMenen heti katsomaan kuviasi.
PoistaEn tiedä mutta selvitin asian!
VastaaPoistaDarwinin mukaan tämän ryhmän kukat ovat hyvä esimerkki siitä, miten kasvi sopeutuu lintupölyttäjiin hyönteispölyttäjien sijaan. Lintupölytteisten kukkien pitää olla hyönteispölytteisiä kukkia isompia ja näkyvämpiä (linnuillehan näkö on tosi tärkeä aisti ravinnon etsinnässä). Kolibrikukka kasvaa Etelä-Afrikassa luonnonvaraisena ja siellä sitä pölyttävät pienet medestäjät. Kolibreja on vain Amerikassa mutta medestäjät muistuttavat ulkonäöltään paljon niitä, vaikkeivat ole yhtä mestarillisia paikallaan lentäjiä. Kun medestäjä tulee nauttimaan kolibrikukan medestä, linnunvartalo-osa kukasta on sille hyvä istumapaikka ruokailun ajaksi ja samalla siitepöly tarttuu sen jalkoihin. Seuraava iso ja näkyvä kukka jo varmaan siintääkin jossain linnun näköpiirissä, ja nyt lintu tietää, että tämä on hyvä ja helppo ruoka-apaja. Siitepöly tarttuu linnun jaloista seuraavaan kukkaan ja käin kukat pölyttyvät.
Aikaisempi tekstini ehkä antoi kuvan, että kasvi on tässä asiassa ollut tosi "ovela". Mutta jos lintu pölyttää kasvia, se päättää mitkä kasvit pääsevät lisääntymään, eli sekä pölyttäjä että pölytettävä vaikuttavat evoluutioon. Ei kolibrikukkakaan halua antaa linnuille liian lokoisia oltavia. Kolibrikukan mesi on aika vähäenergistä, sillä on varaa tinkiä meden laadusta, koska lintu mielellään tulee ruokailemaan sille siitä huolimatta.
Linkki aihetta käsittelevään artikkeliin: http://www.springerlink.com/content/n61137622156h283/
Kiitos pikkuiseni. Arvasinkin, että osaat selittää asian ymmärrettävästi.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista