Hiukan tuuletusta

Aloitin torkkuttelupeiton virkkaamisen kuukausi sitten. Tässä postauksessa kerron, miten lujasti inspis iski. No, eihän sitä isnpiraation vallassa auta muu kun virkkaaminen, virkkaaminen ja virkaaminen... Tällä välillä meillä ei sitten ole imuroitu eikä tehty paljon muutakaan. Töissä olen tietysti käynyt ja viettänyt kaksi viikonloppua MK:n luona virkkausvapaalla. Piti oikein tuulettaa tänään jäällä peittoa sen valmistuttua!

Kaikki tämän peiton langat löytyivät kaapeistani. Langat ovat ohuehkoa puuvillalankaa, lankojen paksuus hieman vaihtelee. Valmis peitto on melko tiivis, jämäkkä ja painavakin. Osa langanjämistä on niin vanhoja, että olen kutonut niistä nyt jo aikuisille lapsilleni paitoja heidän ollesssaan pieniä. Sinisävyisiä jämiä on jäänyt myös Kaffe Fassetin tyyliin kutomastani kolmikulmio-neulepaidasta. Sen kudoin vuodenvaihteessa 1991-92. Paita oli niin suuritöinen, että olen säästänyt sen, vaikka se onkin mallinsa puolesta auttamattoman vanhanaikainen. Valkoista puuvillalankaa ja eri sävyisiä liiloja lankoja olen ostanut jokunen vuosi sitten pussukallisen muutamalla eurolla Vanhalta Raumalta Jätti-Rätistä.

Peiton sommittelussa tarvitaan värisilmää, vähän sommittelua ja käytännönläheistä matematiikkaa. Alussa  virkkasin muutaman mallirivin ja arvioin, kuinka suureen peittoon langat riittävät. Sitten analysoin lankavarantoja ja tasasin mielessäni värien jakaantumista koko peiton mitalle. Tummansiniset raidat toistuvat ja niiden ohessa kulkee yksi persikansävyinen raita. Tietty rytmi on myös kaksirivisissä sinisissä raidoissa. Ensin siis kokeilin ja suunnittelin, sen jälkeen etenin suunnitelman mukaan eri sävyjä tasaisesti käyttäen. Lopuksi totesin, että idea toteutui loppujen lopuksi aika nappiin. Melkein koko lankakasa hupeni ja vain valkoista ja tummansinistä lankaa jäi jäljelle vajaat kerät.  

Virkkasin peiton koukulla nro 3. Malli on loivasti aaltoileva. Kuviossa toistuu kuusi pylvästä ja niiden väliin on virkattu vuorotellen toistuvat 2 x 2 pylvästä yhteen ja 2 x pylvään lisäys. Kavennuksia ja lisäyksiä pitää olla yhtä suuri lukumäärä.

Reunan virkkasin tummansinisen kiinteän kerroksen ja valkoisesta langasta piparkakkureunan. En osaa muita reunusmalleja enkä jaksanut etsiä malleja enää loppurutistuksen innostuksessa.

Minusta tästä tuli vähän kuin keväinen veden pinta. Vähän vielä lisää aurinkoa, niin pian lumi sulaa ja jäähän tulee tummia railoja. Vesi liplattaa jääpeitteestä vapauduttuaan ja taivaan vaihtuvat sävyt peilautuvat veden pintaan.