Neljän päivän vapaaputken suunnitelmat muuttuivat ulkoilusta sisäpainotteiseksi. Taivaalta on tullut vappupäivästä alkaen kaikkea mahdollista: vettä, lunta ja rakeita. Välillä aurinko on paistanyt terävästi siniseltä taivaalta ja hetkessä taas harmaat paksut pilvet ovat peittäneet taivaan. Ulos mennessä tekisi mieli kaivaa esiin talvisäilöön laitetettu toppatakki.
Perjantaina hoidetltiin juoksevia rästihommia käyden puutrahamyymälässä, IKEA:ssa, puutavarakaupassa ja rautakaupassa. Hyvä, kun asioita saatiin hoidettua. Netti on ollut toimimaton muutaman päivä ja se harmittaa, kun kerrankin olisi ollut aikaa tehdä postauksia. Minulle on muuutamat rästipostaus tulossa, kun Saunalahti sai taloyhtiön valokuitukaapelit taas toimimaan.
Eilen lauantaina alkoi hieman tympäistä sisätiloissa lojuminen ja teimme reissun Porvooseen. Aikaisemmin olemme käyneet Porvoossa turistien sesonkiaikaan. Nyt kaduilla oli väljempää ja kahviloissa tilaa. Löydettiin vahnat tutut paikat ja uusi lankakauppa. Kotiin tuotiin Brunbergin tuliaisten lisäksi Kuismi:n teetä, saaristolaisleipä ja lankaa.
Ilma oli jäätävän hyytävä. MK kulki kylmissään edellä ja minä jarruttelin kuvatessani Porvoon takapihoja, mutkittelevia kujia ja puita. Keskityin tällä kertaa erityisesti rajaamiseen enkä kuvannut tavanomaisia turistijuttuja. Niistähän olen tehnyt ainakin yhden postauksen, mikä löytyy täältä Rajaaminen onkin Porvoossa haasteellista, koska talot on rakennettu lähes vinksinvonksin ja maasto polveilee. Tässä joitakin rajauksia:
Se vaan on niin ihmisenkokoista. Varsinkin lapsenkokoista: mielikuvissani juoksen tuolla paikasta toiseen. Vaikka olen kasvanut Oulussa, niin ihmisenkokoisella puutaloalueella kuitenkin. Kivijalkojen ja maalattujen lautaseinien katveessa.
VastaaPoistaMittakaava on todellkin ihmisen oloista. Kadut ovat intiimejä ja nousut jyrkkiä, pihat pieniä eikä huonekorkeudet ole kolmea metriä, kuten ihmiset nykyään haluavat rakentaa. Hienoa, että on säilynyt vanhaa Raumaa, Porvoota ja Loviisaa.
PoistaEkassa Porvoon-kuvassa on sitä samaa Spoden Blue Italian -sarjaa, jota mulla oli puolen litran mittamuki keittiön kaapin päällä ja pieni sangallinen posliinikori, jossa tarjoilin pieniä pääsiäismunia.
VastaaPoistaKappas vaan, en hoksannutkaan.
Poista