torstai 9. toukokuuta 2013

Perinteiseen tyyliin


Piti tehdä myönnytys. Ikääntyvän daamin piti hankkia käyttäjäystävällisempi polkupyörä. Toissatalvisen polven kierukkavamman vuoksi kaksi kesää on vierähtänyt lähes pyöräilemättä. Vanhalla sporttisella maantiekiitäjällä pyöräily alkoi pelottaa, koska pyörän vaakatanko on korkealla. Jos tapahtuisi jotain äkillistä, hallitsisinko jalkani? Tarvitsin pehmeän laskun virvoittaakseni vanhan harrastuksen ja saadakseni varmuuden siitä, että hallitsen sekä kehoni että pyörän tiukissakin kurveissa ja äkillisissä tilanteissa. 

Helkama kuvailee Aino-pyörän mainoksessa, että pyöräilyasento on ylväs. Uudessa pyörässäni on varmaan myös ylväs ajoasento, mutta minusta asento on enemmän perinteinen (asenteellisesti ajatellen jopa mummumainen). Asento ei tunnuu ylväältä vaan enemmänkin myönnytykseltä. Olen noin 30 vuotta ajanut etukenoisessa ajoasennossa, joten oudokseltaan "nojatuoliasennossa" pyöräily tuntuu ihan hassulta, kummalliselta ja oudolta. Muutakin uutta opeteltavaa on kuten kappavaihteet ja jalkajarru. Mutta uuden opetteluhan on hyväksi - erityisesti ikääntyvälle.

Ihania keväisiä pyöräilykelejä!

Satulassa on ikääntyvän daamin takamukselle riittävästi joustoa ja vaimennusta. 

  Valaisin soveltuu tarvittaessa myös peilaamiseen. 

 Tavarat kulkevat mukana korissa selkärepun sijasta.

Hieman ylellisyyttä ja mukavuutta

ja ennen kaikkea turvallisuutta!

11 kommenttia:

  1. No hei, tuohan näyttää upealta, suorastaan ylväältä ja arvokkaalta! Harmi että täytyy käyttää kypärää, muuten voisit sitoa vaalean silkkihuivin Audrey Hepburnin tapaan, täyttää korin kukilla ja ajella sivistyneen kohtalaista vauhtia jonnekin, minne leidit ajavat. Ekbergille kahville ja leivokselle?

    Mullakin on musta mummopyörä, jota suorastaan rakastan. Olisin tykännyt maastopyörästäkin, mutta sitä piti julmetusti huoltaa ja se ajoasento oli myrkkyä mun kaikille ruumiinosille. Mummopyörällä sjelu suorastaan laulattaa, se on niin helppoa!
    Öh, sanoo joku, jonka pyörä vielä odottaa pölyjenpyyhkimistä ja öljyämistä alakerran pesuhuoneessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katriina mainioista ehdotuksista! Kukat siis koriin, huivi kaulaan, kypärä aivoja suojaamaan ja etupyörä kohti Bulevardia!

      Poista
    2. Tää on ihana ehdotus...
      niin keväisen kepeä :)

      Poista
  2. Ainosta minäkin haaveilen ja tämän postauksesi jälkeen entistä enemmän. Itsekin aiemmin etukenossa viilettäneenä olen kyllä sitä mieltä, että ihminen on paljon nätimpi ajaessaan pystyssä, kuten kaikki tyylikkäät hollantilaiset (paitsi kilpapyöräilevät sellaiset) tekevät!
    Todella, huulipunan lisäys valaisimen kyljestä katsomalla, ihanaa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, vertailun jälkeen päädyin mielestäni aika raskasrakenteisen Ainon sijasta kevyempään Trek:iin, mutta kylläkin perinteiseen malliin. Raskasrakenteisen pyöräilijän pitää hankkia kevyt pyörä, tuumailin. Pitääpä miettiä tuota asentoa sinun laillasi ja kääntää myönnytys voitoksi!

      Poista
    2. Tärkeitä näkökohtia lisää... varsinkin nätteys,
      pitää siis lähteä tarkistamaan onko oma pyörä pysynyt
      huulienpunaamisen kiiltävänä (varastossa).

      Poista
    3. Rva Pioni, nyt onkin jo korkea aika pyyhkiä pölyt pyörästä, jos puutarhahommilta vaan ehdit.

      Poista
  3. Minäkin haaveilen ylväästä pyörästä. Sinun pyörässäsi on upeat kädensijat ja tuo kori on suloinen. Just tuollainen kelpaisi minullekin, vakaa ja turvallinen fillari, jolla mennään hötkyilmättä eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on just kyllä tuollainen hötkyilemättä etenevä fillari. Ehkä minua ei enää soimata polkupyörähuligaaniksi niinkuin monta vuotta sitten tapahtui ;)

      Poista
  4. Puutarhahommiltani ehdin haasteeseen vaikkei edes haastettu,
    ilahtuisin jos kurkkaisit ja osallistuisit.

    VastaaPoista
  5. Onpas hiano! Samoin olen ajatellut, että liian korkealla oleva tanko on suorastaan vaarallinen. Uutta pyörää en ole kuitenkaan vielä hankkinut.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!