Kauniita unia

Osallistuin viime viikolla Helsingin Uniklinikan unen laatua käsittelevään mielenkiintoiseen luentoon. Kirjoitan muistiin mieleen jääneitä asioita niin kauan, kun ne ovat mielessä. Minulla ei ollut tilaisuudessa mukana muistiinpanovälineitä. Mieleen jäänyt on  muistista purettua juuri siten, kun olen asian ymmärtänyt ja sen muistan. En mene tästä jutusta siis tieteelliseen takuuseen!

Yöunessa on neljä vajaan kahden tunnin pituista jaksoa. Jokainen jakso koostuu kevyemmästä ja syvemmästä unijaksosta ja REM-univaiheesta. REM-vaiheessa näemme unia. Herääminen jaksojen välillä on yleistä varsinkin ikääntyessä. Jos herääminen on lyhyttä ja kevyttä, ei ole syytä huolestua pätkäunesta.

Hyvä unenlaatu on tärkeää. Ilman unta ihmisen pää hajoaa ja elimistö sairastuu. Unen aikana aivot tekevät tärkeää muistojen ja opitun tallennustyötä ja myös sisäelimet hoitavat omia aineenvaihduntaan liittyviä tehtäviään. Lapsi tarvitsee unta aikuista enemmän, koska lapsen jatkuva oppimisprosessi vaatii enemmän aivotyötä ja muistiin pantavaa. Siksi terve lapsi nukkuu syvästi.

Ikääntyessä unen laatu muuttuu pinnallisemmaksi ja tämä on jokseenkin normaalia. Unta voivat häiritä monet elimelliset tekijät: levottomat jalat, kivut ja kolotukset, kuorsaus, diagnoosia ja hoitoa vaativa uniapnea, vaihdevuodet.  Ja tietenkin stressi, josta minulla itsellänikin on kertynyt menneinä vuosina kokemusta aamuyön heräämisen muodossa.

Jos nukahtaminen ei suju, on tarpeen ryhtyä unenhuoltoon. Aktiivisuuden kaikenlainen rauhoittaminen iltaa kohti, kevyt ateriointi, sekä mielen että kehon rentouttaminen voivat auttaa. Rentoutuskeinona voi käyttää mindfulness-meditaatiota, rentoutuskasetteja, rauhallista musiikkia jne. Fyysiseen rentoutumiseen voivat auttaa venyttely ja kevyt jooga. Säännöllinen unirytmi ja iltatoimet usein helpottavat myös. Tärkeää on toki myös riittävän viileä makuuhuone ja hyvä vuode. 

Unihäiriöitä voidaan tutkia unilaboratorioissa tai omassa vuoteessa nukkujan liikkeitä, kääntyilyä ja elintoimintoja rekisteröivien seurantalaitteiden avulla. Unirytmiä voidaan tarpeen mukaan uudelleen säätää, jos esimerkiksi toistuva aamuherääminen on vaivana. Nukahtamislääkkeisiin voidaan toki turvautua, ainakin tilapäisesti. Jos yksi yö jää unettomaksi, seuraavana yönä jo yksi nukuttu lisätunti korjaa vajeen.

Unet ovatkin sitten ihan oma juttunsa eikä tätä käsitelty luennolla. Itselleni unien näkeminen on tärkeää. Jos en pitkään aikaan muista nähneeni niitä, alan vähän huolestua. Omia suosikkejani ovat ”pukudraamaunet”, jotka mielelläni haluaisin katsoa juonen loppuun ennen herätyskellon soimista. Alitajunta työskentelee nukkuessakin. Ja erityisen hyvin tarvittaessa työskenteleekin. Illalla aivan ratkaisemattomalta tuntuva homma on aamulla ihan kirkkaana mielessä ja helposti paperille siirrettävissä tai ylös kirjoitettavissa. Alitajunta on tehnyt tehtävänsä. 

Yhtä kaikki, hyvin ja riittävästi nukutttu yö on ihana asia eikä iän karttuessa aina suinkaan itsestäänselvyys. Ehkä ostan Tallinnasta vielä jonain päivänä sinivioletit pellavalakanat. Luulisin niiden välissä nukuvani täydelliset yöunet!