Eilen illalla käväisin hämärän lähestyessä rannalla. Osuin
keskelle ihmeellistä näytöstä. Sadoittain valkoposkihanhia kaarteli taivaalla.
Niitä tuli kaikista ilmansuunnista ja ne pyörivät taivaalla ryhmittyen kehään ja näyttäen
hyvin tietoisilta siitä, mitä ovat tekemässä. Nurmea nokkivat hanhet näyttävät joskus jopa vähän vitsikkäiltä, mutta nyt
ne olivat elementissään. Uljaina ja tosi tyylikkäihin riveihin järjestyneinä
linnut käänsivät nokkansa kohti etelää. Ilmassa oli havaittavissa selvä suunnitelma,
geeneihin koodattu päämäärä. Hanhien ääntelykään ei ollut tavanomaista vaakkumista vaan
uljaampaa ja tietoisempaa huhuilua. ”Hei, nyt on aika, nyt mennään”.
Olin niin vaikuttunut hanhien taivaalla kaartelusta, että palasin nopsaan kotiin noutamaan kameraa ikuistaakseni näkemäni. Hetken kuluttua palatessani näin hanhiletkan lentävän jo kaukana kohti Herttoniemen rantoja. Kuvat jäivät ottamatta. Kuvitus on siis muuutaman viikon takaa, jolloin hanhet vielä tankkasivat kotirannallani.
Hyvää matkaa, valkoposket!
Parina aamuna olen töihin ajellessa ihaillut noita hanhien kokoontumisharjoituslentonäytöksiä. Harmi, ettei Kehä I:lle voi pysähtyä valokuvaamaan. ;)
VastaaPoistaTäälläkin olen nähnyt jo jonkin aikaa noita kuivaharjoittelunäytöksiä, mutta nyt hanhia oli suoraan sanoen järkyttävän paljon - koko taivas täynnä!
PoistaEtelään lähtevät linnut ovat niin surumielinen näky... sinne ne menevät ja jättävät meidät tänne hytisemään... niihin liittyy sellainen kaukokaipuu.
VastaaPoistaKaukokaipuu onkin hyvä ilmaisu. Taidankin velloa kaukokaipuussa?
Poista