Pulloonpuhaltaja ja huiluniekka

Tuntuu, kuin hitaasti edennyt kevät on ottanut nyt pienen harppauksen. Aamulla oli pilvistä, mutta aamupäivän mittaan aurinko alkoi paistaa ja luonto kutsua. Ohrapuuro siis pariksi tunniksi uuniin ja luontoretkelle. Vanhankaupunginlahdella oli paljon liikkuvia, varusteiden perusteella enimmäkseen lintuharrastajia.  Tuli ikävä lapsiani, jotka tuntevat linnut paljon minua paremmin ja havainnoivat myös niitä runsaammin.  

Kaulushaikaran äänen tunnistamme, mutta itse haikara kauluksineen piileksii. Kiikarilla sen voi tähystyspaikasta nähdä kaartavan taivaalla. Kaulushaikaran ääni kuulostaa pulloon puhallettaessa syntyvältä huminalta. Punakylkirastas lauloi sydämensä kyllyydestä kaunilla huilumaisella äänellään lepikossa. Kuulimme äänen ihan yltämme, mutta lintua ei löytynyt oksistosta ilman kiikaria. 

Nämä ovat kevään ensimmäiset näkemäni leskenlehdet. 

Ja nämä ensimmäiset tämän kevään valkoposkihanhet.

Vanhankaupunginlahden ympäristössä on useita lintutorneja (ainakin neljä). Torneissa oli tänään lähes tungosta. Tosi harrastajat erottaa jalustalla olevista tai tuettavista kiikareista ja monen tuhannen euron hintaisista teleobjektiiveista. Ja hiljaisesta kuiskauksesta: 

"Tuolla on uivelo" 

"Missä?" 

"Saaren oikealla puolella olevan kiven vasemmalla puolella."

"Ai tuolla".

Sitten kaikki kääntävät yhtä aikaa kiikarinsa saaren oikealla puolen olevasta kivestä vasemmalle. Uivelo bongattu! Lintuharrastus on mielestäni hieno harrastus. Tulee liikuttua luonnossa, oppii arvostamaan luontoa ja lukemaan siinä tapahtuvia muutoksia. Harrastukseen voi liittää biologian tuntemuksen kartuttamisen ja patikoinnin lisäksi vaikka valokuvaamista tai piirtämistä. 

Lehdetön latvusto on vielä kattona.

Olen monena keväänä ajatellut dokumentoida samoja paikkoja vaikkapa parin viikon välein. Nyt päätin viimeinkin aloittaa huhtikuun viimeistä viikonlopusta ja muutamasta Vanhankaupunginlahden maiseman vaihtelkevasta näkymästä. Tässä vaiheessa kaikki pitkospuunäkymät ovat lähes toistensa kaltaisia ja harmaan sävyttömiä, mutta muutosta ja eriytymistä on kokemuksen mukaan kesän ja syksyn mittaan havaittavissa. 

Tässä seuraamani maisemat tänään:

 Rantaniitty 

 Ruovikko

 Lepikko

  Piilokoju