Marimekko-lakkoni on
kestänyt yli 6 kk. Harvoin kuluu näin pitkä aika ilman mari-myymälöissä poikkeamista tai ostoksia. Syynä lakkoon ovat olleet nämä plagiointi-kuviot. Teresa Moorhousen
suunnittelemia kankaita taidan boikotoida edelleen. Hänellä kun ei taida olla kanttia myöntää toisen taiteilijan vaikutusta oman kuosin innoittajana.
Ensimmäisen mari-ostokseni
tein 60-luvun lopulla ostaessani punavalkoisen raitapaidan säästämilläni viikkorahoilla. Omaan huoneeseen
ostin verhokankaaksi sini-vihreän ”lokki”-kankaan. Kun lapsuuden kotitaloa tyhjennettiin,
verho roikkui edelleen yläkerran portaan ikkunassa ja oli vuosikymmenten kuluessa hiipunut auringossa aivan ohueksi. Sittemmin on tullut osteskeltua mareja
itselle, lapsille, exälle, koteihin ja lahjoiksi. Entisestä Tunturikadun
tehtaanmyymälästä ostin 1970-luvun alussa palakankaita, kun kävin Helsingissä
opiskelevan isosiskon luona. Näitä kankaita minulla on edelleen käytössä ruokapöydän pöytäliinoina.
Jotkut pöytäliinojen kuoseista ovat tällä välin tulleet uudestaan tuotantoon, kuten esim. ”pippuri”-kuosi
ja ”muija”. Pitkiä raitayöpaitoja olen käyttänyt muutaman aivan hieneiksi ja raitapaitoja - niitä on kulunut käytössä kirjaimellisestikin puhki eräitäkin väriyhdistelmiä.
Anteeksiannon jälkeen menin
tänään kanta-asiakkaiden ostoiltaan ja Aleksin kulmamyymälän
1-vuotissynttäreille. Ostin itselleni yhden tuotteen ja eräille pari joululahjaa. Uskollisuuteni palautumisesta Marimekko palkitsi minut lasilla
kuohuvaa, - 20 %:lla ja ”muija”-kuosiselle pikkukukkarolla. Se sopiikin meikäläiselle melko pitkävihaiselle muijalle tosi hyvin.
Huumorisävytteistä tekstiä
on muuten tavattomaan vaikeaa kirjoittaa. Mutta yritin kuitenkin vähäsen sinne päin...
Joskus on helpompi elää, kun antaa anteeksi. Voi vaikka käydä Marimekolla.
VastaaPoistaVaikea on muuten huumoria kirjoittaa kommenttiinkin :)
Muistan kun noihin aikoihin aina käveltiin Tunturikadun Marimekkoon. Se oli jotenkin kummallisen matkan takana. MInullakin on tänäänostettu uusi jalallinen sukatmakkaralla ja sukat makkaralla ;)hehheh. Muija on kaapissa.
VastaaPoistaTuo plaginointijuttu on hankala, ja erityisen ärsyttävää siitä tekee juuri tuo, että ei myönnetä eikä anneta tunnustusta toisen teokselle, jota on suoranaisesti kopioitu.... Jos olisikin innoitus toisen työstä, jota on jalostettu, ja siitä vielä annettaisiin tunnustus alkuperäisteokselle, olisi asia täysin päinvastainen, ylevä suorastaan.
VastaaPoistaMinäkin tavallaan boikotoin, mutta asiasta tekee erityisen helppoa (ja toisaalta myös antiboikottia) se, että en välitä melkein mistään Marimekon kuoseista muutenkaan enkä asioi sen liikkeissä lähes ikinä. Joten mikäs tässä boikotoidessa ;-)
Minä en ole paljon korviani lotkauttanut plagioinneille, paitsi ensin vähän päivitellyt, että no onpas kummallista, ei olis uskonut, että Marimekko plagioi, jo on aikoihin eletty. Ostopäätöksiini tämä ei ole vaikuttanut. Ostin Stockmannin Hulluilta päiviltä trikoopuseron ja -tunikan (samaa uutta kuosia vielä mutta eriväriset) ja kummastakin olen tykännyt enemmän kuin olisin luullut. Ja jo kesällä ostin Särän talon saliin Maalaisruusu-kuosin verhot, tai siis kankaan verhoja varten. Muistaakseni tuo Maalaisruusu on Maija Isolan suunnittelema, jo niitä vanhoja malleja.
VastaaPoistaIhanaa kun annoit anteeksi. olin jo huolestunut vihastasi ;). Pitää kertoa Marjalla, kun kerroin just hänelle boikotoinnistasi!
VastaaPoistaKiitos teille kannanotoista ja anteeksiantoon kannustamisesta ;-)
VastaaPoista