Tunteikas viikko

Viikko on ollut täynnä lämpimiä tunteita, lempeitä ajatuksia ja arvokasta läsnäoloa.

Maanantaina kotitalon taloyhtiö ja naapurit järjestivät minulle läksiäiset. Puhetta, pianonsoittoa, laulua, kuohuvaa, suolaista ja makeaa. Minulle jäi lämmin muisto illasta. Toivottavasti muillekin.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kirjoitin tarinan salaperäisestä äidinäidistä. Koska hänen menneisyydessään on salaisuuksia ja aukkoja, täytin ne mielikuvituksen voimalla. Olen jo pitemmän aikaa miettinyt erilaisia todennäköisiä ja kohtalokkaita elämänkäänteitä. Kun lopulta syvennyin kirjoitamiseen viime hetkellä, koin ikäänkuin uivani äidinäidin nahkoihin niin, että kirjoituksen tyylikin poikkesi tavanomaisesta kirjoitustyylistäni. 

Tämä on aika outo prosessi enkä ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea siinä toisen nahkoihin menemisessä tapahtuu. Prosessin jälkeen aika vieras äidinäiti astui monta askelta lähemmäksi minua. Mieli ihan herkistyi, kun eläydyin hänen vaikeisiinkin elämänkohtaloihinsa.

Keskiviikkona kävin ostamassa talon väen lahjarahoilla mustan nahkaverhoillun Domus-tuolin Artekin Aitasta työtuoliksi uuteen kotiin. Kävin myös uuden asunnon puutteiden korjausten jälkitarkastuksessa. Vahvistui taas tunne siitä, että kyllä tästä minulle hyvä koti tulee.

Torstaina tein niin pitkän työpäivän, että melkein tuli tunteet pintaan jo pelkästä väsymyksestä. Olen lähes koko joulukuun lomalla, mikä teettää töitä etuperoisesti.

Tänään perjantaina olin koulutuksessa kaupunginpuutarhan tiloissa. Menomatkalla ihailin sinistä Töölönlahtea ja lyhtynä toistavaa talvipuutarhaa. Lounastauolla kävin talvipuutarhassa kameran kera. Kuvasin kaikkea pientä ja herkkää, kuten yllä olevista pikkukukkakuvista näkyy.

Kotiin tullessani poikani M. tuli käymään ruokakassi mukanaan. M. valmisti minulle pinaattikeittoa vähän eri tavalla kuin miten minä yleensä keiton teen. Makasin olohuoneen sohvalla unen ja valveilla olon rajatilassa ja kuuntelin astioiden kilinää pojan tehdessä ruokaa. Tuollainen kilinä on muuten äärettömän kodikasta läsnäoloa. En ole pitkään aikaan kuunnellut tuolaista kodikkuutta työpäivän jälkeen. Hempeälle mielellehän siitä tulee.

Huomenna ryhdyn tyhjentämään ja purkamaan kirjahyllyjä. Viikon päästä minulla jo on avain parin ratikkapysäkin päässä olevaan uuteen kotiin.