Niin tai näin?

Olen joskus ajatellut, että bloggaaminen on varmaan hyvä harrastus kotona pienten lasten kanssa oleville äideille. Harrastus voi tarjota hetken pakoretken arjesta ja terveellisen piipahduksen muissa maisemissa. Mutta olen myös ihmetellyt hieman, kuinka mm. perhe-elämää kuvaavien blogien kuvissa on melkein poikkeuksetta kaikki tiptop, koti on siisti ja lapset kauniisti puetut. Meillä oli harvoin tuollaista. Silti olin mielestäni ihan kelpoinen äiti.

Kun olin äitiyslomalla, olin usein turhautunut aikuiskontaktien vähäisyyden vuoksi. Olin tyytymätön siihen, että aika hupeni perusasioihin: imettämiseen, lastenhoitoon, ruuan valmistukseen, pyykinpesuun, lasten kanssa ulkoiluun, korvavaivoja potevien lasten kanniskeluun, siivoamiseen… Aina ei aikaa riittänyt ohi kiitävistä hetkistä nauttimiseen. Kotimme oli usein sekaisin, vaikka tuohon aikaan sentään jaksoin siivota kerran viikossa kunnolla. Sekaista oli ainakin silloin, kun yritin tehdä jotain omaa kuten lukea vaikka yhden kokonaisen kirjan. Kovasti leikkihaluiset lapset saivat meillä leikkiä kaikissa huoneissa ja vapaasti. Pidin sitä tärkeämpänä kuin aina järjestyksessä olevaa kotia. Lasten isä kyllä tuohon aikaan kantoi oman vastuunsa kotiasioiden ja lasten hoidosta. Silti podin kroonista riittämättömyyden tunnetta. Yhtä kaikki, lapset ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä jälkeeni jätän ja äitiys kasvattavin kaikista rooleistani.

Jokin aika sitten luin suositusta nuorehkon äidin blogista, kuinka bloggaava äiti rentoutui vapaapäivänään. Siis vapaapäivänään! Ensin hän leipoi, siivosi kodin lattiasta kattoon tiptop-kuntoon, valmisti ruokaa, leikki lapsen kanssa ja ulkoli. Lopulta hän takkatulen ääressä nautti rauhasta ja onnellisuudesta.

Aloin miettiä uudestaan tuota nuorten äitien bloggaamista. Voiko syntyä entisestäänkin ristiriitoja, kun lukee edellä kuvatun kaltaisia tekstejä? Miltä tuntuu "täydellistä elämää" kuvaavaa blogia lukiessa katsella maljakkoon kuivahtaneita kukkia, keittiön leipomisen jälkeistä sekasotkua, touhukkaiden lasten olohuneeseen rakentamaan luovan kekseliästä leikkiä (jota ei voi siivota, koska leikit jatkuvat seuraavana päivänä)? Useimmilla lienee todellisuuden tajua, mutta kun se riittämättömyyden tunne on meille äideille melkein perisynti. Ainakin minun sukupolvelleni oli ja on. En tiedä näistä nuorista äideistä. Voihan olla, että he tajuavat hommata siivoojan blogiyhteistyöllä keräämillään lisäansioilla?
 

Kävin melkein kaksikymmentä vuotta sitten Riihimäen Nuorisoteatterin näytöksessä. En muista enää mitään näytelmästä, mutta muistan nuoren teinitytön vakuuttavan eläytymisen ja heittäytymisen vakavaan rooliin. Katsoin oikein esityksen lehtisestä harrastelijanäyttelijän nimen. Niina Lahtinen oli tämän heittäytyjän nimi. Joten irtoaisi Niinalta varmaan vieläkin vakava roolisuoritus. Koomikkona ja käsikirjoittajana hän on jo ansionsa osoittanut. Mm tämä "äiti koneella" jaksaa hymyilyttää kovasti: 

 Äiti koneella