Siedätystä yms.

Kiitti kakkutikkariterveisistä O ja A!

Pidin viime syksyn ajan viikoittain 1-2 kevytpaastopäivää 5:2-dieettiä mukaellen. Muuttoruljanssissa ja alkuvuoden hillittömien työkiireiden lomassa olen pitänyt vain satunnaisia kevytpaastopäiviä. Keho kaipaa kuitenkin jo paluuta syksyn itsekuritukseen. Pidän paastopäivän aina tiistaisin, toinen päivä vaihtelee ja jää toisinaan väliinkin. Tiistaisin tulee telkevisiosta säännöllisesti kokkaus- tai leivontaohjelmia. Niitä katsellessa voi sopivasti vaikka siedättää itseään suhtautumisessa ruokaan. 

Katson usein ”Master Chef”:n, saman ohjelman junior-version ja leipomisohjemia. ”Master Chef”:iin on ehkä vähäsen siirtynyt ammattilaisten vastaavassa ”Top Chef”:ssä viljeltävää tylyttävää tyyliä ja silmien taivastelevaa pyörittelyä. En oikein pidä siitä enkä katso ”Kuppilat kuntoon”- tyyppisiä ohjelmia ollenkaan. Suosikkini viime ajoilta on ollut sarja ”Koko Britannia leipoo”. Siinä tuomarit puuttuivat brittiläiseen tyyliin äärimmäisiin detaljeihin ja kilpailijat olivat aivan valloittavia persoonia, tuiki tavallisia brittejä siis. Voittajan onnikin oli suorastaan sydäntä riipaisevaa suuruudessaan. Ja leipomukset, huh sentään millaisia taidonnäytteitä! Lehteviä leivoksia, kukkivia kakkuja ja marjakoreuksia.

Jonkin ruuan raaka-aineen maun kanssa on joskus vaikea päästä sinuiksi. Sitten kun pääsee, haluaa lisää. Paprika, chili ja kiivi ovat ainakin minulle olleet tällaisia aluksi vaikeasti lähestyttäviä, mutta kokeilemalla mieluisiksi raaka-aineksi muuttuneita. Viimeiseksi lähetymistä on tapahtunut avokadon kanssa. En aluksi meinannut ollenkaan saada siitä selvää omassa suussani, mutta jatkoin ponnnisteluja. Korostetaanhan avokadon terveellisyyttä melkein maasta taivaaseen. Vasta, kun opin valitsemaan kaupasta tunnustelemalla (huom. ihan kevyesti tietenkin) oikeat yksilöt, avokado muuttui herkuksi.

Avokadopasta on ihan huippuruoka. Terveellinen, maukas, helppo ja nopea valmistaa. Mutta avokadopastasta postaamalla tai keittokirjoja tekemällä ei kouliuduta noin vain tv-esiintyjiksi. Lievästi kiusaantuneena olen katsellut pasta-pariskunnan ”Safkaa”-ohjelmaa. Liekö ohjelma tehty pienellä budjetilla ja ilman esiintymiskoulutusta vai mikä lie? Tulee mieleen noin 30 vuotta sitten istestäni esiintymiskoulutuksen yhteydessä tehty video, jota joukolla ruodimme. Siinä minäkin välillä mumisin, vaihtelin liiaksi äänen volyymia, nyökyttelin päätäni, katselin väärään suuntaan, heilutin käsiä ja kaikkea muuta. Live-tilanteissa tuollainen persoonallisuus ei haittaa mitään, mutta taltioituna kaikki epätäsmällisyys korostuu moninkeraisesti. Eniten ohjelmassa häiritsee kuitenkin se, että kokit kokkaavat tuotantotiimille, tuottajalle, kuvaajalle tai jollekin muulle edessään olevalle taholle. Mikseivät kokkaa katsojalla? Jamie Oliver:sta voisi ottaa oppia. Jamie kokkaa katsojalle, esiintyy sujuvan luontevasti ja siltikin aina omana itsenään.

PS. Tiukensin minäkin nyt kommenttiasetuksia, koska saan sähköpostiini epämääräisiä ja täysin tyhjänpäiväisiä englanniksi kirjoitettuja kommentteja. Oikeat kommentit otan tietenkin edelleen ilolla vastaan!