Tein Habitare-messuilla eilen perjantaina läpikulkukeikan. En kyllä kulkenut kaikkia halleja edes läpi vaan keskityin halliin 7, jossa oli mielenkiintoisimmat jutut esillä. Ei tehnyt hitustakaan mieli katsella ylisuuria soffia, blingblingiä eikä maalaisromantiikkaa. Tilpehööriosastolla tein pikapyrähdyksen ja muutamia lahjahankintoja. Kuvatarjonta on täysin sattumanvaraista eli fiilispohjalta räpsittyä.
Tiedätte tunteen, että on jossain tilanteessa ylitarjonnan keskellä, mutta ajatukset ovat keskittyneet paljon oleellisempaan ja tärkeämpään. Eilen oli sellainen päivä. Olin onnellinen ja odotuksen pauloissa äärettömän suuresta asiasta. Sillä tunteella ei ollut niin mitään kosketuspintaa messumööpeleihin. Silti olin ajatusteni vallassa aistillisesti hyvin vastaanottavaisella mielellä. Ristiriitainen tunne.
Näin messuilla paljon kauniita vihreän sävyjä, joissa sieluni lepää. Veden vihreää, oliivin sävyjä, sammeleen ja metsän vihreää. Toisaalta messuilla näkyi myös voimakaita tehostevärejä ja paljon vaaleaa. Ehkä hieman vähemmän mustaa? Olisiko sen tilalle hiipimässä tumma sininen?
Silmäni tarrautuivat erityisesti käsityönä valmistettuihin tuotteisiin. Sain Annansilmä-osastolta ohjeet, miten voin korjata vanhaa rottinkista palliani. Teak-puiset tanskalaiset muotiapinat hymyilivät yllättäen juuri minulle. Luulin niiden kärsineen mm. blogien ansiosta jo täydellisen inflaation?
Messuilla oli mielestäni harvinaisen hiljaista
perjantai-iltana. Siis lähes autiota? Aiempien messukäyntien muitijälkien mukaan messuilla liikkuminen on ollut ihmispaljouden vuoksi usein lähes
tukalaa. Olisiko viime vuosien sisustusbuumi hieman hiipumassa? Tai ihmisten kuluttamiseen tulossa joku järki. Vai taloudelliset realiteetit tulleet eteen?
Huomasin messuilla selailemassani lehdessä (ARK 4/2014) esiteltävän nykyisen kotitaloni. No, ostin tietenkin sen lehden ja työnsin kotona kirjahyllyyn.
Kesäinen ilma tuntuu vain jatkuvan, mutta tänään täytyy
kääntää katseita tänne kotiin ja neljän seinän sisälle. On kertynyt monlaista kasaa,
läjää, pyykkivuorta, lyhjiä pulloja…
Hyvää viikonloppua sinullekin!
Minä en oikein tykkää messuista, Kirjamessut taitavat olla ainoat messut, joille suostun menemään vapaaehtoisesti. Minä tykkään tuosta nojatuolista, siinä on sellaista 50-luvun henkeä. Mukavaa viikonloppua! Minullakin on vuorossa siivousta ja raivausta.
VastaaPoistaTuoli sopisi lukutuoliksi. Kokeilin istumistakin, mutta kun en tarvitse tuolia enkä mitään muutakaan... Huone messuvierailija olen siis minä. Syksyn kirjamessuja odotellessa tehkäämme koteihin tilaa vaikka kirjoille?
PoistaMielialasi oli kyllä juuri valokuvaajalle sopiva! Hienoja kuvia.
VastaaPoistaKiitos Mamma N.
PoistaKovin vaihtelevia mielipiteitä ovat tuntuneet messut tänä vuonna herättäneen. Ehkä näin kuvien välityksellä näkee kuitenkin parhaat palat... Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaAinakin joitakin palasia. Tällä kertaa messut tuli vähän vauhdilla käveltyä läpi.
PoistaSunnuntainakaan ei ollut ruhkaa, ja eräs esittelijä sanoi lauantain hiljentyneen miltei täysin klo 15. Krääsäpuolella suurin tungos, mutta muualla väljää. Toisaalta nyt näki enemmän. Viehättei se, että pöytien ja nojatuolien jalat ovat muuttumassa sirommiksi. Kamera ei minulla ollut edes matkassa mukana, jos olisi olut, niin ehkä pari yhteistä kohdetta olisi tullut kuvatuksi.
VastaaPoistaSattumanvaraisesti minäkin vaan kuvasin. Mistähän messujen suosion puute kertoo, siinä on vähän miettimistä varmaan myös järjestäjillä?
PoistaTurkoosi tuollaisena sammutettuna on aivan ihana väri. Pidän tuosta kaakelitaulusta, tulisi mahtava kylpyhuoneen seinä tuollaisista:)
VastaaPoistaMuitakin sammutettuja sävyjä näkyi, esimerkiksi kauniita punaisia. Kaakelit olivat kauniita ja jokainen poikkesi toisistaan. Tehostepintana jossain märkätilassa nuo kaakelit olisivat aika hulppeita.
Poista