Olin koko viikon ilmanalan matalapaineiden kyykyttämä ja
aivot olivat ihan TÖÖT. Olen ripotellut kalenteriin loppuvuodeksi viikottaisen saldovapaan,
koska kesällä tuli tehtyä aivan liikaa töitä. Tänään olin arkivapaalla ja
ajattelin lojua koko päivän sohvalla lueskellen. Aloitin lojumisen herättyäni.
Kuuntelin radioita ja luin hesaria aamupalan nauttimisen lomassa. Käperryin kesällä
virkkaamani torkupeiton sisään, mutta sitten ikkunasta tulviva aurinko alkoi
vaivata.
No mikäs siinä, minäpä lähdin ulos kävelemään. Siellä olikin
pirtsakin vilpoinen sää. Aurinko on paistanut tänään koko päivän. Myöhemmin
kävin kaupassa kävellen ja vielä nyt illansuussa ennen auringonlaskua kävin kolmannen
kerran kävelemässä ulkona. Aivot toimivat taas! Jälleen kerran tuli
todistettua, kuinka matalapaineiden ja korkeapaineiden vaihtelu vaikuttaa ihmiseen
kehollisesti.
Torkkupeitto on virkattu aaltomaisena pylväsvirkkuuna, lanka
on norjalaista 100 % Drops-villalankaa ja hankittu Liljan Lankakaupasta. Raidoituksen olen virkannut kahdeksasta eri sävystä lomittaen. Peiton koko on reilunpuoleinen 1,3 m x 1,7 m,
joten mahdun hyvin käpertymään sen sisään. Lankaa peittoon kului 1,6 kg. Virkkasin peittoa kesällä hellejakson aikana, kun teki mieli virkata. Mietin silloin, että onko tässä mitään järkee? Mutta
onpahan ainakin peitto nyt syksyllä käyttövalmis.
Aallonpohjalla ollessaan on vaikea muistaa,
VastaaPoistamillaiista on nousu sieltä.
Aina se kuitenkin tulee, se nousu.
Tulin oikeastaan kiittämään, että jaksat vierailla luonani.
Minä en meinaa jaksaa mitään, nyt.
Ehkä nousen, nousen, aallonpohjalta,
nyt juuri en tiedä miten.
Näin se on, mutta aallonpohjasta ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin kapuaminen. Joskus siltä nouseminen vie enemmän aikaa ja valo voi hetkeksi kadota. Pitää varmaan vain tähyillä sinne suuntaan, mistä se valo todennäköisemmin tulee?
PoistaOn muuten hieno peitto! Kyllä tuon alle sopii käpertyä ottamaan voimaunosia syyspimeillä. Aurinkoinen päivä ja kirpakka pikkupakkanen ovat minun suosikkejani lokakuussa. Onneksi Oulussa sattui olemaan juuri sellaista: vein Vilman aamuisin lenkille, kun maassa oli kuuraa ja aurinko paistoi puitten yllä. Metsikkö oli sama, jonka reunalla olin asunut jo lapsena ja tunsin olevani kotona:)
VastaaPoistaKaunis kynttilä muuten, ja kuppi!
VastaaPoistaKiitos. Kuppi on entisen kotikaupungin keramiikolta ostettu. Puolet kuudesta kupista on rikkoutunut, kun malli on vähän yläpainotteinen - hamittaa. Kynttilätkin ovat peräisin Havin tehtaanmyymälästä Hämeestä noin kymmenen vuoden takaa. Mulla on vieläkin polttamattomia vanhoja kilohinnalla ostettuja sekundakynttilöitä.Tuli niitä vissiin silloin muinoin jukunen kilo hommattua.
PoistaHeino siitä peitosta tulikin. Minä ompelin tänään itselleni takin sen pilkullisen Rilsin takin mukaan, tykkään siitä. Ja se oikein piristi. Siitä tuli ihanan pelkistetty ilman kaiken maailman renksuja ja rinksuja, joita takeissa tuntuu nyt piisaavan.
VastaaPoistaAsialliselta näytti takkisi. Tämä Drpsin lanka muuten muuntuu vähän huopamaiseksi eli mukavan pehemäksi käytössä.
Poista