Maanantaina

Maanantai on viikkoni hoppu- ja hobbypäivä. Töissä on maanataisin tietyistä aikataulujärjestelyistä johtuen kiireinen päivä. Aamupäivällä minulla on aina asiakkaita ja vasta lounaan jälkeen voin tehdä keskittyneemmin töitä. Useimmiten juuri maanantaisin tahti on melko pakonomaista ”pitää saada valmiiksi”-tahtia.

Työpäivän jälkeen lähden suoraan harrastuksen pariin hyppäämällä ensin metroon ja sitten lähijunaan. Junassa syön hedelmän ja juon pullosta vettä. Kuudelta pistän essun eteeni, levitän harrastuskassin sisällön pöydälle ja alan sekoittaa värejä. Sitten alan sutia pensselillä kankaalle. Joinakin iltoina olen ensin vaipumaisillani epätoivoon, mutta joskus flow nappaa minut heti mukaansa. Yhdeksän korvilla ihmiset alkavat keräillä välineitään ja niputtaa maalaustelineitä pinoihin. Silloin havahdun todellisuuteen.

Kolmeen tuntiin en ole ajatellut juuri muuta kuin edessä olevaa kangasta, joka peittyy vähitellen ideani mukaisesti. Yhdeksän jälkeen kipitän taas lähijunaan ja Rautatientorilta bussiin. Kotiin saavun vähän ennen kymmentä. Olen väsyneen virkeä eli vähän pökerryksissä, mutta onnellinen.