Osallistuin eilen UNICEF live-tapahtuman televisiointiin. Kokemus oli minulle ensimmäinen tällainen. Oli oikein mielenkiintoista seurata suoraan lähetykseen liittyvää hallittua kiirettä ja sähellystä. Vaikka studio-ohjaaja (?) ja kameramiehet sinkoilivat sinne tänne mustissaan, tilanne näytti olevan kokeneen rauhallisessa otteessa ja koko ajan ammatti-ihmisten hallinnassa. Pääsimme katsomoon vasta noin varttia ennen suoran televisiolähetyksen alkua. Aluksi Lauri Ylösen esiintyminen taltioitiin nauhalle, sitten purettiin nopeasti hänen lavasteensa ja orkesterin soittopelit ja ihme kyllä lähetys alkoi juuri ajallaan. Huomasin, kuinka ennalta tehdyistä inserteistä ja mainoskatkoista on monenlaista hyötyä. Yleisö sai venytellä istumalihaksiaan mainostaukojen aikana ja inserttien aikana esiintyjät asettautuivat näyttämölle juuri oikeisiin paikkoihin, näyttelijöiden maskeerauksia korjailtiin ja juontaja sai ohjaajalta korvanapin välityksellä ohjeita. Niin vaan Jaakko Saariluoma oikaisi ryhtiään, napitti takkinsa tai siirtyi juuri oikeaan paikkaan ja suuntasi katseensa odottavana milloin mihinkin, mutta juuri oikeaan kameraan.
Lähetyksen tavoite täyttyi: ohjelman alussa UNICEF:n kuukausilahjoittajia oli n. 61 000 ja illan päätteeksi luvuksi ilmoitettiin n. 67 000. Me yleisön joukossa aplodeerasimme 6 tuhannelle uudelle lahjoittajalle eli tilaisuuden tavoitteen täyttymiselle riehakkaasti ja annettujen ohjeiden mukaan. Muuten saatoimme käyttäytyä ihan vaan asiallisen innostuneesti.
Liitän juttuun kuvan heti, kun löydän piuhan kameran ja tietokoneen väliltä….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!