Asuinalueeni ammattikorkeakoulun opiskelijoiden, alueen nuorison ja naapurini eläkeläisten yhteistyöprojektina esittämän näytelmän ensi-ilta oli tänään. Näytelmä oli ohjaajan, tuottaja, lavastajan ja ties keiden muiden taiteellinen lopputyö.
Hieman jännitystä oli ilmassa ennen esitystä, ymmärrän hyvin sen kuuluvan asiaan. Onhan ensi-ilta päätös jo marraskuussa alkaneelle projektille. Iloitsin naapurien onnistumisesta ja itsevarmuudesta näyttämöllä, ihailen heidän rohkeuttaan. Nuorten tyttöjen ja iäkkäämpien ikinuorten yhteistyö tuntui hieman liikuttavaltakin. Näytelmän teemana oli ystävyys, aika ja ajattomuus. Teema puhuttelee eri ikäisiä varmasti hyvin eri tavalla. Voin vain kuvitella kaikkea teemaan liittyvää pohdintaa ja improvisointia näyttelijöiden kesken.
Nostan hattua ennakkoluulottomille ja uusiin haasteisiin heittäytyville naapureilleni. Itsensä likoon laittaminen kannattaa taatusti aina. Omia rajoja rikotaan ja yhteenkuuluvuutta lujitetaan näinkin.
Huomenna on sitten taloyhtiön yhtiökokous. Saa nähdä, minkälaista ja keiden roolittamaa jokakeväistä näytelmää katselemme tuolloin?
Meidän koulussakin oli eilen nuorisomusikaali Oidipuksen ensi-ilta illalla. Se oli hieno. Nykynuoret on kyllä aika rohkeita esiintymään . Meidän esityksessä oli yli 30 (lähes kolmasosa koulun oppilaista, siis yläkoulun) ja ne lauloi ja tanssi niin rohkeasti..
VastaaPoista