Torstaina töistä kotiin

Tänään torstaina lähdin vähän aiemmin töistä kotiin. Sataa tihuutti ja kahviautomaatilta näkymät olivat – no, syksyiset. Saldotunnit ovat jo pari viikkoa paukkuneet yli sietorajan. Huomenna olen siksi koko päivän vapaalla. Matelehdin työmatkalla Kampin kauppakeskuksessa. Joskus sellainen ajantappo on tarpeellista. Olen tuolloin sulkeutunut pääni sisälle ja tarkkailen maailmaa ikään kuin hetken ulkopuolelta, irrallaan. Kävin pakolliset: Marimekko, Bodyshop, Kalevalan koru, Suomalainen kirjakauppa...

Viimeksi mainittu on uusinut liikkeen stylen jokin aika sitten - mielestäni tosi onnistuneesti. Seinät ja hyllyt ovat umpimustat. Myymälän eri aihepiirit on osoitettu isoilla kirjaimilla ja ytimekkäillä teksteillä. Palvelupiste ja kassa erottuvat punaisena ja okrana. Musta on onnistunut ratkaisu, värikkäät kirjat ja kaikki kirjakaupan taide- ja askartelutilpehööri korostuu ja suorastaan hehkuvat mustan rinnalla. Kokonaisuus on selkeä ja isojen opastekstien vuoksi liikkeessä on helppo orientoitua. Myymälän kalustamisen jälkeen mustan myymälän ja mustien hyllyjen väritys värikkäillä tuotteilla on ollut varmasti mielenkiintoista ja kivaa. Kannattaa mennä tutustumaan. Kokemukseni mukaan palvelukin pelaa liikkeessä hyvin. Viimeksi siellä käydessäni en muistanut havittelemani kirjan nimeä enkä myöskään kirjailijaa, mutta kyllä me kirjan löysimme infopisteen tietokoneelta, kun muistin arvostelun olleen hiljattain hesarin kulttuurisivuilla.

Hitaillessani tarkkailen ajan kulukseni ihmisiä. Muistan, kuinka äitini tarkka katse vastaavissa tilanteissa joskus melkein porautui johonkin vastaantulevaan ihmiseen. Minua se ärsytti, mutta olen nyt aivan hänen kaltaisensa tässä suhteessa. Kampin K-Marketin kassalla minun edelläni oli silmiinpistävän laiha nuori nainen. Hänen ostoskorissaan oli noin tusina Kismettiä, iso pussi irtokarkkeja ja pari purkkia mehua. Tuli paha mieli, kun katselin melkein vielä tytön luista niskaa. Metrossa vastapäisen nuoren naisen silmät olivat aivan ihanan oliivin vihreänrusehtavat. Suuret ja kauniit, mutta hieman surulliset. Loppumatkalla ratikassa oli ärhellysjengi vauhdissa. Tölkistä lattialle valunut kalja haisi pahalta. Poistuessani ratikasta kaksi pikkupoikaa skeittilautoineen livahti vikkelästi ohitseni ja tirskui keskenään. Varmaankin minulle, hitailutuulella olevalle tätille. Käännyin heihin päin ja hymyilin hämmentyneille pojille. 

Kaikenlaista arkea siis torstaina. Matkalla töistä kotiin.