Liikaako?

Voiko kulttuurikokemuksista saada yliannostuksen? No ei voi! Takanani on  varsinainen kulttuuri- painotteisten kokemusten putki. Ajatuksissa liikkuu paljon: uskomattomia kristallikruunuja, musiikkia, mestarillisia talvimaisemia, kansallisromanttista puuarkkitehtuuria, Alvar Aaltoa, kirjoja ja kirjoja. No, visiittien välillä on ONNEKSI ollut yksi sulattelupäivä.

Tänään olin kuvassa olevan oven takana - vallan saleissa. Sain kuvata ja kuvista tulikin upeita. Kuvaus sallittiin omaan käyttöön, joten käykää itse tutustumassa täällä. Tuskinpa minulle tulee toista kertaa tilaisuutta kurkata sisään? Monenlaisia ajatuksia heräsi: loistokasta, juhlavaa, koreaa, kulissia, historiaa? Remontti ja hienovarainen tekninen modernisointi on alkamassa ja siirtämässä vallan saleja lähemmäksi tätä päivää.

Lauantaina tutustuin Helsingin kirjamessuihin. Pelkät isot kirjapinot saavat mielen hykertelemään innostuksesta. On mielenkiintoista kuunnella kirjailijoiden esittelyjä ja keskusteluja eri teemoista. Mutta ähky yllätti. Se johtui kakista muista, liki 81 000 innostuneesta lukijasta. Oli tungosta ja huono ilma. Vaikka messukeskus on saanut laajennuksen, mikään ei tunnu riittävän. Onko tarpeen liittää samaan messutapahtumaan esimerkiksi viinimessut, kysyn vaan?

Viime viikolla työyhteisömme tavoitteli iltapäivän ajan yhteishenkeä ja hyvinvointia Tuusulanjärven rantatien kulttuurimaisemassa. Kävimme mm. arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemassa Villa Kokkosessa, jota pyörittää mainio muusikkopari. Saimme nauttia arkkitehtuurin lisäksi musiikkiesityksistä ja lounaasta.

Toinen pääkohteemme oli Halosenniemi. Olen käynyt täällä ennekin ja komean punahonkaisen taiteilijakodin ilmapiiri puhuttelee minua kerta kerran jälkeen. Iso ateljee-tila on keskellä rakennusta, kuin talon sydän. Tilaratkaisussa on jotain vastaavaa kuin Emil Wikströmin ateljee-kodissa Visavuoressa, mutta tämä paikka on läpeensä lämminhenkinen ja kodinomainen. On helppo kuvitella yhdeksänlapsinen perhe elämään täällä ja seudun taideyhteisön viihtymään ateljeen muhkean takan ääreellä. Kaikista ikkunoista avautuu upea järvimaisema, jota talvipuvussaan on ikuistettu Halosen taitavin siveltimenvedoin. Harmi, ettei sisällä saanut kuvata L Olisin niin halunnut fiilistellä kuvia jälkikäteen. Halosenniemessä on parhaillaan meneillään näyttely ”144-ruutua”.

Kulttuurihistoriallispainotteisissa kokemuksissa riittää nyt todella sulateltavaa pidemmäksikin aikaa...