Tällä viikolla päätin suhtautua asioihin positiivisesti.
Aioin selättää syksyn hiipivän apatian tietoisen käänteisillä ajatuksilla. En
onnistunut. Jokaisena päivänä on tainnut sataa vettä. Valotkin pitää jo sytyttää heti
töistä kotiin palatessa. Olen huono
positiivisessa ajattelussa. Erityisesti syksyisin. Harmitusta lisää se, että
oikeasti yritin olla hyvällä mielellä.
En nyt kuitenkaan kirjota kaikista tämän viikon
vastoinkäymisistä. Oli joitakin huippuhetkiäkin. Olin kuuntelemassa professori Vilhelm
Helanderin mielenkiintoista luentoa Helsingin rakennustaiteesta ja samalla raikasta
polemiikkia kaupungin pilvenpiirtäjäboomista. Ajatuksia heräsi. Eilen olin tyttären kanssa
katsomassa Puhdistus-elokuvaa. Hieno elokuva se on. Hyvin vaikuttava ja
järisyttävä, samalla kuitenkin yhtä kamala kuin kirjan tarinakin. Tytär kysyi,
että miksi halusin hänet niin hirveää elokuva katsomaan. Kuulin selitäväni jotain
naapurimaiden lähihistoriasta.
Töissäkin oli kohdattava joitakin ikäviä asioita tällä viikolla. No, ei niistä sen enmpää. Oli myös alkua rakentavalle tiimityön kehittämiskeskustelulle. Yhteistä pohdintaa keinoista yhdistää osastojen poikittainen tiimityö ja linjaorganisaatiot. Kyllä me jotain viisasta ihan varmasti keksimme, jatkamme ainakin pohdintaa. Töitä sain tehtyä lähes 30 cm ja se on ainakin hyvä juttu se. Tai siis ainakin vähän yli 25 cm. En rittävästi kuitenkaan, mutta ei siitäkään sen enempää.
Ympyrätalon S-market uudistui viime kesänä. Työpäivän jälkeen on todellinen ilo käydä hyvin varustetussa päivittäistavarakaupassa ostoksilla. Yritän pelastaa viikonlopun HOK Elannon makoisalla kaurakakolla. Hyvää viikonloppua, älkää unohtako positiivista mieltä J
Jos on oikein veemäinen olo, minua auttaa, kun istun aloillani, hengitän syvään ja ajattelen mitä tahansa myönteistä on näkyvissä. Vaikka että onpa ihana istua tässä kuivana ja lämpimässä eikä tuolla sateessa. Ja sitten aistin oikein, miltä se lämmin ja kuiva olo tuntuu. Ja hengitän taas.
VastaaPoistaTämä ihan oikeasti toimii, keksin sen ihan vasta!
Tykkäsitkö Puhdistuksesta? En uskalla katsoa sitä, kuten ei voinut lukea kirjaakaan kovin pitkälle.
Kiitos neuvosta, kokeilen heti tuota!
PoistaTykkäsin ja en tykännyt. Tarinahan on yhtä raju kuin kirjassa eikä elokuva sitä mitenkään kaunistellut. Puhdistus oli ilman muuta vaikuttava ja erityisen vaikuttavasti, uudella tavalla kuvattu. Mennään niin ihmisen lähelle, että pienet kasvojen liikeet ja poimut korostuvat ja kertovat paljon. Laura Birnin roolisuoritus oli sinänsä kyllä jo kokemisen arvoinen.