Väsynyttä mieltä pitää virkistää kehoa kurittamalla, senhän me
toki kaikki tiedämme. Onneni oli se, että eilen oli kaunis ja kuulas, ulkoiluun kutsuva syyspäivä. Metsään sukeltamisen sijasta hyppäsin raitikkalinjalle 6 ja huruttelin reitin toiseen päätepisteeseen Hietalahteen.
Hietalahdesta kiertelin ristiin rastiin Punavuoren ja Eiran katuja. Huvilakatu,
Huvilakuja, Pietarinkatu, Kapteeninkatu etc. Lopulta kävelin telakka-alueen kautta Hietalahden
torille.
Matkalla ihailin aika ehjänä kokonaisuuksina säilyneitä ja hyvin hoidettuja jugen-talojen rivistöjä. Niissä on sopivasti ajan patinaa ja historiaa. Ajattelen lukemiani sadan vuoden takaisesta Helsingistä kertovia kirjoja ja kirjoissa kuvattuja ihmiskohtaloita.
Löysin uudestaan vuosikausia sitten löytämänä ja kadottamani kauniin pikkupuiston. Se sijaitsee Mikael Agricolan kirkon kupeessa Eiran ja Punavuoren rajamailla.
Kävin istuskelemassa myös Sinbrykoffin puistossa, Punavuoren vihreällä keitaalla. Katselin vihreästä nurmikosta villiintyneinä kirmaavia lapsia. Syksyn valo luo puistoihin ihan oman tunnelman. Erilaisen, kuin kesällä. Kesäisin suositussa puistossa ei milloinkaan voi liikkua yksin. Nyt oli tilaa hengittää.
Kävelin lukuisten ”elämäntyyli”-kauppojen ohi. Moko, Peroba, Nougat, Zarro… Monta lähes samanlaista kauppaa, jossa on kaikkee sellaista kivaa, mitä ilman selviää elämästä vallan mainiosti. Moko Marketista ostin kylläkin salaatin ja seljankukka- ja kamomillalaventeli-teetä. Luulen, että huonot yöuneni voivat ainakin osittain johtua iltateen kittaamisesta. Vaihdan kokeeksi vihreän teen yrttitee-sekotuksiin.
Kaupunkikävelyä kertyi askelmittarin mukaan yhteensä 8 km ja sain helpotusta tukkoiseen oloon.
Tänään vastapäisen talon julkisivun harmaat osat ovat muuttuneet viistosateessa mustiksi. Vanahankaupunginlahden vastakkainen ranta on kosteudesta utuinen. Meriruoko on muuttunut jo lähes kokonaan keltaiseksi. Eilen rannalla viihtyivät enää sitkeimmät valkoposkihanhet.
Pidän järjestelypäivän nyt, kun sain vähän voimia takaisin. Meinaan leipoa pienen satsin omppumuffinsseja. Kynntilät sytytin tänään sunnuntaina heti aamusta.
Olet kävellyt juuri siellä, minne olen menossa tänään. Olisin saattanut ottaa kuvia samoista kohteistakin.
VastaaPoistaKävelymittaria en kyllä suostu enää käyttämään, vuosi sitten kokeilin, ja kävelylenkit muuttuivat suorittamiseksi.
Tykkään mittarista, koska en ota siitä suosrituspaineita. Mittarista huomaa, että voi tehdä aika paljon loppujen lopuksi askelvalintoja päivän mittaan.
PoistaEirassa on ihanat kävelymaisemat. Mekin käydään E:n kanssa silloin tällöin juuri siinä Agricolan kirkon vieressä olevassa pernnapuistossa.
VastaaPoistaOltiin silloin joskus ehkä 20 v sitten Eiran opastuskierroksella muistaakseni kolmistaan (Anna ei tainnut olla mukana?). Silloin kävin tossa kirkoneduspuistosa ensimmäistä kertaa.
Poista