Näen oranssia

Kehäkukka, syyskesän takuuvarma kukkija,  on yksi lemipukistani. 

Oranssi eri vivahteissaan näyttää olevan juuri nyt muodikas väri vaatteissa ja asusteissa, koruissa ja sisustuksessa. Ikivanhan Värioppi-kirjani (Seppo Rihlama) mukaan oranssin tunneperäinen kokemus on hehku, verenkuohu. 

Minussa lienee hitusen oranssia - mitä tulee persoonaani. Kuohahdan todellakin joissain tilanteissa helposti, saatan tuolloin kuulla kuohun korvissa asti. Iän myötä kuohukynnys on kylläkin suunnattomasti madaltunut nuoruusvuosiin verrattuna. Olen oppinut useimmiten pitämään kohinan omien nahkojeni sisällä.

Pidän oranssista pieninä piristeinä vaatteissa, kodin sisutuksessa ja ympäristössä. Poltetusta oranssista pidän erityisen paljon. Mutta näin voimakasta väriä ei saa olla liikaa, silloin väri tunkee liian silmiinpistävänä esiin. Oranssi sopii hyvin mustan, harmaan ja valkoisen kanssa. Oranssi ja neutraalit sävyt ovat yhdessä takuuvarmasti raikas yhdistelmä. Muuten oranssi on monen värin suhteen väriparina melkoisen nirso.

Ikivanha oranssi takkini oli kadoksissa toistakymmentä vuotta. Luulin jo heittäneeni sen epähuomiossa menemään, kunnes löysin sen tänä kesänä. Viileänä kesänä takki on todellakin ollut tarpeen ja kulkenut matkassani ihan koko kesän ja syksyn. Takki oli ensin joskus yli 15 v sitten Auli-siskon, joka antoi sen minulle laihdutettuaan ja takin jäätyä hänelle liian suureksi. Malli on vähäeleinen perusmalli, puolipitkä A-malli. Kangas on hyvälaatuista, hihansuutkin ovat edelleen ehjät. Takin selkäpuolella olevassa nahkasomisteessa lukee Company J.A.P. ja napeissa osuva teksti  "less is more". 

Kun puin takin vuosien tauon jälkeen päälleni, löysin taskusta kourallisen Suomen markan kolikoita. En siis todistettavasti ole pitänyt takkia sitten vuoden 2001. Tauon jälkeen takki tuntuikin ihan uudelta.

Kehäkukista pidän myös. Erityisesti pidän kukkien ja lehtien piirtämisestä tai maalaamisesta. 

Sisustuksessa käytetään sisustuslehdistä päätellen oranssia juuri tänä syksynä. Tämä seinä on kuvattu työpaikallani kesällä remontoidusta tilasta. Aika hehkuva mielestäni tilassa, mutta onneksi kukaan ei tee töitä tässä tilassa jatkuvasti. Silloin oranssi voisi liiallisella hekullaan alkaa hyppiä silmille. Tänne voi mennä hetkeksi vaikka väriterapiasessiolle, jos olo tuntuu nuutuneelta. Eiköhän veri taas ala kiertää?

Huomenna menen katsomaan, kuinka paljon löydän oranssia Habitare-messuilta. Sade ropistaa ikkunaan, mutta hyvää viikonloppua Sinulle siitä huolimatta!