Kulttuurihörpyt

Luin aamulla HS:n kulttuurisivuilta jutun Marjatta Tapiolan tulevan viikon tuplanäyttelyavajaisista. Pitäisi käydä molemmissa näyttelyissä. Myös Luostarisen retrospektiiviin näyttelyyn pitäisi tutustua. Kuten myös Väisäsen juuri ripustettuun näyttelyyn. Pitäisi ehtiä ja ehtiä - kokea kaikenlaista. Omassa elämässä on myös työläs ja aikaa vievä projekti meneillään.

IMAGE-lehdestä luin naapuritalon kirjailija Itkosen Donner-artikkelin. Mielenkiintoinen, suosittelen. LAJINSA VIIMEINEN - artikkelissa kirjailija, kapinallinen, poliitikko, kosmopoliitti, elokuvantekijä, ärsyttäjä, työnarkomaani, kriitikko, hämmentäjä, seksisymboli ja vanhus Jörn Donner kertoo, mikä on elämän tarkoitus.

Jostain toisesta lehdestä osui silmääni, että Donner lukee edelleen 200 kirjaa vuodessa! Siis lähes neljän kirjan viikkovauhdilla. Kuinka paljon hän sitten ennen luki? Lukeeko hän vai silmäileekö?

Olen itse tavattoman hidas lukija ja muutun aina vaan hitaammaksi. Kuin aloin harjoitella luovaa kirjoittamista, lukeminen tuli tietoisemmaksi ja hidastui entisestään. Viivähdän lauseiden rakenteissa, mietin romaanin jäsentelyä ja leikkauksia, pohdin henkilöhahmojen kuvaustyyliä, makustelen dialogia, kuuntelen herkullisimmat tekstinpätkät. Vuoden vaihteeessa luin Knausgårdin ensimmäisen ja nyt luen naapurilta lainaamaani Lundbergin Jäätä. Siis VASTA toinen kirja on menossa tänä vuonna. Apua!

Ollessani lapsi ahkerasti lukeva isä sanoi usein äidille ”Lues Hilkka tämä kohta ääneen”. Sitten hän keskittyi kuuntelemiseen. Äiti oli sujuva lukija, mutta ei mikään kovin ilmeikäs lukutyyliltään. Olikohan isä auditiivinen, kun halusi kuulla parhaat palat ääneen luettuina. Taisi olla. Ainakin hän oli sävykkäämpi ääneenlukija kuin äiti. Kerran poikani putosi säikähdyksestä sohvalta isän lukiessa Punahilkka-sadusta pahis-suden repliikkiä siihen antaumuksella eläytyen .

Viikonloppu on edessä. Taidan lukea Jään loppuun, mennä jäälle hiihtämään (jos ei ihan hirveesti tuiskua…) ja valmistella omaa isoa projektia sen, minkä suinkin kerkiän. Joutenoloa en unohda. Donnerkin mainitsi artikkelissa joutilaana ajattelun tärkeyden!