Tärkeät lauseet

Aloin tämän vuoden alussa kirjottaa pieneen punaisen muistikirjaan jokaisesta lukemastani kirjasta muistiin jonkin erityisen kohdan. Kun taltioin tärkeimmät lauseet musitikirjaani käsin, ne syöpyvät ehkä aktiiviseen muistiin. Paheeni on lukiessani riipustella tekstejä ja tehdä alleviivauksia kirjan sivuille. Lainakirjaan ei tietenkään voi näitä muistin virkisteitä suttailla. Sutattua kirjaa on taas noloa antaa jollekin toiselle lainaksi ja luettavaksi. 

Karl Ove Knausgårdin teoksessa ”TAISTELUNI ensimmäinen kirja” oli muistiin merkittäviä lauseita vaikka kuinka paljon. Hienot lauseet ja ajatukset ovat piilossa subjektiivisen tajunnanvirtatekstin seasssa. Muistiin merkitsemäni lause on kirjan viimeinen:

Ihmiset ovat vain muoto muiden muotojen joukossa, niiden joita maailma ilmaisee yhä uudestaan ja uudestaan, ei vain siinä mikä elää vaan myös siinä, mikä ei elä, piirtyneenä hiekkaan, kiveen, veteen. Ja kuolema, se jota olin aina pitänyt elämän tärkeinpänä suureena, pimeänä, kiehtovana, ei ollut enempää kuin vuotava putki, tuulessa katkeava oksa, takki joka valahtaa vaatepuulta ja putoaa lattialle.

Ulla-Lena Lundbergin teoksessa ”Jää” on mielestäni parasta saariston vuodenkierron ja luonnon kuvaus. Tämän aistivoimaisen kuvauksen meren vapautumisesta jäästä kirjaan itselleni muistiin:

Ylhäältä tapulista näkyy koko meri. Lännessä aina taivaanrantaan asti, ja kaikki saariston luodot ja karit ja saaret ja maa pohjoisessa ja koillisessa. Ne kaikki yrittävät pysytellä paikoillaan, kun jäälohkareet vyöryvät toistensa päälle ja rojahtavat kallioiden yli. Yhdellä rysäyksellä salmet ovat avoinna ja vesi ryöppyää ja kerää voimia ja heittäytyy ajelehtiville jäälautoille, jotka törmäävät toisiinsa niin että paukkuu ja soi. Rantojen ympärillä on suuret reunukset, joihin kasaantuneet jäälautat puskevat tungoksessa toisiinsa, taistelevat ja mylvivät. Pienempien luotojen yli ne painaltavat pysähtymättä ja raapivat ne puhtaiksi samoin kuin mannerjää aikoinaan, suurempi saari pysäyttää ne vähäksi aikaa ja syntyy suuria ahtojääsumia, joissa lohkareet makaavat toisiinsa puskien. Avomeren suunnalla näkyy mustia ja vihreitä ja sinipunaisia juovia jotka vetäytyvät yhteen ja laajenevat, kun jääpeite liikkuu alltoina, natisee ja valittaa, murtuu ja mylvii. Kauempana kuuluu kumua, kun aava meri pääsee vapaaksi.