Aamulla sängyllä
loikoillessa, valveilla olon rajatilassa, ajattelin oleellisia asioita. Lapsiani,
siskojani ja erityisesti heistä yhtä, jolla on edessä suuri päivä. Lopulta
ajattelin itseäni ja elämääni juuri tässä ja nyt. Sitten ajattelin tulevaisuutta ja vähän mennyttäkin elämää.
Olen iän myötä oppinut
aika hyvin kestämään alkukesän työsesonkia ja kiireitä, koska työasiat tulivat mieleen
vasta kaiken oleellisen jälkeen. Kun työasiat alkoivat vyöryä mieleen, päätin
nousta sängystä ja lopettaa rajatilamietteet.
Muistan hyvin, kuinka nuorena äitinä alkukesä oli yhtä hulabaloota joka vuosi ennen kesälomaa. Kerran olin töissä vielä juhannuaattonakin, kun illalla lähdimme perheen kanssa autolla lomamatkalle Ruotsiin. Oli kamala kiire pakata ja järjestellä kaikki asiat, puoliso mulkoili vihaisen näköisenä eikä ihan aiheetta. Hermostunut tunnelma välittyi varmaan lapsiinkin.
Muistan hyvin, kuinka nuorena äitinä alkukesä oli yhtä hulabaloota joka vuosi ennen kesälomaa. Kerran olin töissä vielä juhannuaattonakin, kun illalla lähdimme perheen kanssa autolla lomamatkalle Ruotsiin. Oli kamala kiire pakata ja järjestellä kaikki asiat, puoliso mulkoili vihaisen näköisenä eikä ihan aiheetta. Hermostunut tunnelma välittyi varmaan lapsiinkin.
Nyt osaan jo relata, mutta
toisaalta työelämäkään ei ole enää aivan yhtä hektistä tietoisten uravalintojen
vuoksi. Kolme viikkoa pitäisi kuitenkin vielä kestää ja paiskia hommia aika
täysillä ennen kesälomaa. Olo on vähän samanlainen kuin kurttuuntuneella
juhannusruusulla, mutta henki pihisee vielä hyvin. Edessä on viikonloppu. On viikonlopun verran aikaa
toipua edellisestä työviikosta ja ladata akut seuraavaan. Viikko kerrallaan
tässä siis mennään. Hyvää viikonloppua!
Hyvin osasit pistää ajatukset poikki oikeassa kohdassa. Kyllä työahdistus hetken vielä lomallakin tuntuu, jos ei ole mahdollista löysätä viimeisinä päivinä ennen lomaa, kuten suositellaan. Kenellä nyt olisi, päinvastoin pitää saada kaikki tarpeelliset pois alta. Mulla oli normaali työviikko, ei kiirettä, ja silti on vielä vähän raskas olo kaikesta. Ei vaan pääse heti irti.
VastaaPoistaKuivahtanut ruusu hurmaa, ja valohan tässäkin on pääasiassa, lempeän voimakas sivuvalo.
Mulla on ainakin ennen lomaa sellainen hötäkkä joka vuosi päällä, ettei mistään lomalle laskeutumisesta ole puhettakaan. Luulen kyllä, että useimmilla on näin.
PoistaMinusta on kiva, että saan Katriina sinulta joskus kommentteja kuvista. Itsekin paljon kuvanneena huomaat detaljeja. Minä kun olen omatoimisesti ja enempi fiispohjalta opetellut kuvaamista, en osaa kaikkea edes tietoisesti kokeilla tai analysoida. Kiitos palautteesta siis!
Onneksi elämässä vuorottelevat isot ja pienet asiat,
VastaaPoistatyvenet ja tyrskyt. Työ on tärkeää, mutta ei kuitenkaan niin tärkeää.
Muistaminen ja muistot ovat tärkeitä, niin ja ilmapiiri (tunnistin niin itseni tuosta mitä kirjoitit).
Aamulehdestä luin miten tärkeää olisi pyöräily, jos vaikka 1/2tuntia päivässä.
Mutta silti lähden torille ja ruokakauppaan autolla, selviän yhdellä reissulla ja pääseen taas kotipuuhiin.
Lomalla on parasta suunnittelematon aika. Se, kun voi rajatilassa hitaasti, tehdä suunnitelmia päivän varalle.
Itselläni on meneilään ihanat lasipurkkipuuhat alakerrassa. Niitä tehdään yöllä ;)
Onnea siskollesikin! Ihanaa kesäistä tuulispäivää sinulle!
Ihan totta, päivittäisestä työmatkapyöräilystä kertyisi minullekin jo 1 h/pvä. Mutta kun on se Hermannin rantatie ja ajoneuvoliikenteen päästöt ja tuntuu pahalta hengittää, aina kiire ja aamulla väsyttää tai on sateen uhka tai tai...
PoistaHyvää loman jatkoa sinulle lasipurkkien ym. puuhailussa!