Latasin akut ja nautin!

Melko lähellä kotiani on Kumpulan kasvitieteellinen puutarha. On ollut jo muutamana kesänä aikomuksena mennä tutustumaan puutarhaan, mutta riittää näköjään näitä must-paikkoja liiaksi, kun en ole aiemmin ehtinyt tähän paikkaan tutustua. Eilisen päivän otin iisisti, mutta tänään ajattelin ladata akkuja ensi viikkoa varten Kumpulan puutarhassa. No kyllähän siellä akut lautautuivat!

Puutarha on ihastuttava! Tiedän nyt, että minun ei tarvitse rahdata maalaustarvikkeita edes Kaisaniemeen asti, kun lähempänäkin on keväästä syksyyn tarjolla kaikki vihreän eri sävyt, lehtien moninaiset muodot, kukkien vivahteikkaat värit, valon ja varjon leikki.

Penkkejä on siellä täällä puiden katveessa ja näkymien varsilla. Kumpulassa on myös ihan kelpo kahvila ja wc, josta saa puhdasta vettä. Se on nimittäin yllättävän tärkeää vesivärien kanssa puuhatessa...  Tänne siis, kun inspiraatio iskee ja aikaa on. Toivottavasti tänä kesänä joutaisin.

Kumpulan kartano on perustettu jo 1500 luvulla ja on ollut lukuisten aatelissukujen omistuksessa. Helsingin kaupunki osti kartanon tiluksineen 1900 luvun vaihteessa. Sittemmin kartano siirtyi valtion omistukseen ja Helsingin yliopisto ryhtyi 1980-luvulla rakentamaan uutta kasvitieteellistä puutarhaa kasvitieteen tutkimusta ja opetusta palvelemaan. Puutarha on osa Luonnontieteellistä keskusmuseota. Kartanorakennukset ovat peräisin 1800-luvun lopulta.

Museossa on alueittain jaoteltuna kasvillisuutta ilmastovyöhykkeellemme soveltuvista eri maanosista kuten Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Kaukoidästä ja Japanista.

Tässä kohtaa japanilaista puutarhaa ajattelin lämmöllä siskoani Aulia ja hänen puolisoaan Jounia, jotka vihittiin eilen. Tämä kuva on teille!

Puutarha on sopivan kokoinen kävellen tutustuttavaksi. Se on sekä maastoltaan että ympäristöltään mielenkiintoisen vaihteleva. Puutarhassa on mm. lampi ja puro. Yritin saada kuvaan valotusaikaa säätämällä virtaavan veden liikkeen, mutta siitä seurasi pientä ylivalotusta. Harjoittelu jatkuu…

Puistossa vaalitaan myös perinteisiä pihapiirin koristekasveja ja kartanoiden puutarhaojen kulttuuriperintöä hyöty- ja rohdoskasveja unohtamatta.

Nyt puutarhassa kukkivat mm. tiikerinliljat, akileijat ja jasmiinit, joita olen entuudestaan tottunut pitämään heinäkuun kukkijoina. Pidän jasmiinin tuoksusta. Tunnistin nytkin tuoksun jo kaukaa ja aloin ihmetellä, että ei kai sekin jo nyt kuki? Kukkipa hyvinkin. 

Valtaosa monista erilaisista ruusupensaista lopetteli jo kukintaansa. Mutta silti kukoistusta riitti. Haluan tutustua tähän lähipuutarhaan perusteellisemmin ja uusia käyntini vielä tänä kesänä. Ensi vuonna taidan ostaa kausilipun jo keväällä!

Huomasin muuten postaavani lähes toistuvasti kukista, puista, luonnosta. Minkä sille mahtaa, kun kukat ja kasvit ihan vyöryvät silmille. Koska minulla ei ole enää hoidossa tai omistuksessa puutarhaa, keskityn hoitamisen sijaan nauttimaan puutrahojen ihanuuksista kaikin aistein! Toisaalta se on vapauttavaa, nautintoa vailla vastuuta.