Vasen olkapääni oli kipeä
neljä vuotta sitten. Olkanivelen vaivat ovat kivuliaita, hitaasti paranevia ja
aika yleisiä varsinkin meillä ikääntyvillä olkalaukku- ja käsityöihmisillä. Olkanivel on terveenä hyvin liikkuva nivel - käsihän pyörii normaalisti joka suuntaan ja ympäriinsä. Jos nivel
on kipeä, koko käsi on pois pelistä.
Olkapäätäni tutkittiin aikoinaan ja sain
jumppaohjeita lihasten vahvitamiseksi. Ei kipu minnekään hävinnyt ja odottelin
jatkotutkimuksia. Kun menin neljä vuotta sitten kesällä Oriveden opistolle
kirjoittamiskurssille, olin kauhuissani nähdessäni asuntolan vuoteet. Vuode oli
kapea ja vaneeripohjainen, patja 6 cm:n paksuinen superlon-patja.
Ajattelin, että minusta tulee lopullisesti invalidi nukkuessani seitsemän yötä tuossa sängyssä
kipeän olkapääni kanssa!
Mutta kuinkas kävikään.
Kurssi ja sen anti ylitti kaikki ennakko-odotukset. Olin seitsemän vuorokautta ja ympäri vuorokauden flow-tilassa. Palatessani kurssilta kotiin ja lilluessani vielä jonkin aikaa inspiraation
jälkimainingeissa huomasin yks kaks, että olkapääni olikin ihan kokonaan parantunut. Tämä
oli siis jonkinlainen ihmeparantuminen.
Nyt vuorostaan MK on potenut
samankaltaista olkapään kipua ja alkanut hiljattain parantua vaivoistaan
saatuaan diagnoosin ja hoidon. Juhannuksena aloimme vertaille käsiemme liikeratoja käsiämme pyöritellen, käännellen ja väännellen. Taisin mennä
liiallisuuksiin terveestä kädestä intoiluni kanssa sillä seuraksella, että
olkapää kipeytyi uudestaan.
Viime viikon ajan se vaivasi jatkuvasti. Lääkitsin olkapäätä ja
käsivartta kylmägeelillä. Perjantaina kipu muuttui viiltäväksi - kuin puukko
olisi ollut olkanivelessä. Käsi on nyt siis oikeesti ja kunnolla kipeä. Hammasta
purren onnistuin lauantaina käymään suihkussa, pukemaan vaatteet päälleni
ja menemään apteekkiin ostamaan jättipulkilon kaikkein vahvinta kipugeeliä.
Onneksi MK palasi lauantaina
työmatkalta valtameren takaa ja tuli ystävällisesti auttamaan minua
arkiaskareissa. Miettikään, miten esim. pyykit ripustetaan kuivumaan pyykkinarulle yhdellä
kädellä tai miten vahdetaan vuoteeseen lakanat? Minä olen nyt kaksi päivää käyttänyt kipugeeliä ja toivon voivani
mennä huomenna töihin. Tällä hetkellä jokainen vasemman käden liike vaatii
harkintaa ja tietokoneen näppäilykin onnistuu vain terveellä kädellä.
Aika on kulunut lehtiä ja
kirjoja lukien, tv:tä katsellen, kynsiä lakkaillen ja työmatkajuttuja
kuunnellen. Otin talomme kimppakirjahylystä luettavaksi Riitta Lindegrenin
muistelmat ”minä, toimittaja”. Sopivaa ja vaivatonta potemislukemista, lyhyitä ja
nopealukuisia muistoja pitkältä lehtinaisen uralta. RL:n uralle on ajoittunut kulttuurielämän
politisoituminen, median kaupallistuminen ja julkkiskulttuurin synty. Kirjan
perusteella syntyy mielikuva sosiaalisesti lahjakkaasta ja kunnianhimoisesta
toimittajasta, jolla avautuu ihmeen sujuvasti ovia vallan kammareihin ja julkisuuden
kulissien taakse. Olen tainnut lukea tämän toimittajan artikkeleita nuoruudesta
asti, koska meille kotiin tuli Anna-lehti jo 60-luvulla. Minullekin
on tullut lehti aika ajoin. Satunnaisesti olen joskus tilannut pätkän Gloriaakin, sehän on RL:n uran kirkkain luomus.
Nyt pitäisi kipeästi kehitellä jostain
24/7-flow. Vai nukkuisinko seuraavat yöt lattialla retkipatjalla?
Onpa kipeä ja harmillinen vaiva! Ihmiskeho on kummallinen joskus toimissaan, kuten tuo ihmeparanemisesi innostavalla leirillä. Jospa se nytkin luovuttaisi.
VastaaPoistaMinä olen samalla tavalla lukenut Lindegrenin juttuja jo kotona Annasta, ja Gloriaa olen seurannut ensi numerosta lähtien. RL on minusta kiehtova persoona, itsenäinen ja vahva. Nyt on menossa hidas vierotus Gloriasta, kun olen lukenut ensin Saraa ja sen lopettamisen jälkeen Evitaa. Nyt kuulin, että Evitakin loppuu elokuussa. Kaipaan kyllä jotain aikuisille tehtyä laatulehteä, joten onko palattava takaisin Gloriaan?
Joo ikävää, tosi kipeä tuo olkapää. Pitää varmaan mennä lääkäriin, vaikka tiedän ettei siellä mitään pikaista helpotusta ole tiedossa.
PoistaItsenäinen ja vahva persoonallisuus todella, se ilmenee tästä RL:n muistelmakirjastakin. Toisaalta toimittajalla on ollut välillä onneakin matkassa ja oikeita ihmisiä on tullut vastaan.
Tuli kyllä silloin kirjaa lukiessa mieleen, että on Helsinkikin yhden sortin ankkalammikko. Kun on syntynyt ja käynyt koulua siellä, on jo nuorena luonut kaikenlaisia verkostoja, ainakin menevä ja aktiivinen nuori.
PoistaMutta, elämä on.
Ihan samat fiilikset minullakin tuli varsinkin kirjan lopussa, jossa RL valotti luonteensa kilpailuhenkisyyttä ja itsekeskeisyyttä. En olisi ehkä viihtynyt hänen alaisuudessaan enkä Glorian arvomaailmassakaan, jossa toimittajan kasvisruoka ja turkisten vastustaminen ei tule kuulonkaan.
PoistaEniten harmitti lehden asiakasprofilointi: 35 vuotias tai 35 vuotiaana aina säilyvä laatutietoinen nainen. Onneksi viimeinen tilaus just loppui. Uutta en taidakaan enää tilata, kun laskin viimeisen lehden sisällön: mainoksia kolmannes ja tuotesijoittelua toinen kolmannes...
Oho, ajattelin aina että Gloria on suunnattu varakkaalle bisneshenkiselle 45+ naiselle, jolla on kova arvomaailma. Siksi olikin aina kiva kurkata sellaiseen maailmaan, joka on kaukana omasta, mutta jonka monia piirteitä en panisi pahakseni. Kuten rahaa, matkoja, vaatteita, kosmetiikkaa ja muita ylellisyyksiä. Niin ja ruokasivut ovat olleet aina ykkössuosikkejani kaikkien lehtien joukosta.
PoistaÄkkiä takaisin Orivedelle!
VastaaPoistaMinäkin meinasin ehdottaa, että nopeasti kirjoittajakurssille Orivedelle :)
VastaaPoistaToivon oikeasti, että geelit auttavat ja saat taas kätesi kuntoon. Lähipiirissäni on myös ihminen, jolla oli yli vuoden olkapää kipeä ja hän oli jo laikkausjonossakin, mutta sitten se yht´äkkiä parani koko olkapää. Jännä juttu.
Sara ja Kirjailijatar, oli harmikseni kaikki kurssit jo täyteen varattuja ;(
VastaaPoistaVoi itku, nuo olkapääjutut on kyllä sitkeitä ja täysin arvaamattomia välillä, isälläni leikattiin molemmista käsistä nivelet irti ja se helpotti kipuun, mutta mitään raskasta ei voi tehdä...toivotaan nyt että pian löytyy apu.
VastaaPoista