Menin eilen illalla katsomaan
kuuta,
koska kotirannalla on ihan paraatipaikka kuun nousun seuraamiseen.
Odottaessa
ensin nousuaikaa (22.30) ja sitten pilven väistymistä tuijottelin horisonttiin.
Oli
lämmin, kaunis ja utuinen ilta.
Hellepäivä tiivistyi meriveden kohdatessaan höyryksi.
Maisema muuttui illan pimetessä akvarelliksi.
Lopulta vastaranta peittyi kokonaan sumuun.
Ihailin taivaan värejä.
Maisema oli kuin Turnerin maalaus.
Lintujakin ehdin tarkkailla.
Lokkien sulavaa lentoa ja nopeita kaarroksia.
Sorsaparin keskustelua.
Ja valkoposkia,
jotka suojasivat rannalla poikaset siiven alle.
Kuuntelin meren liplatusta ja aaltojen loisketta.
Katselin taivaan kuvajaista vedessä.
Katselin taivaan kuvajaista vedessä.
Pilvi väistyi lopulta
ja kuu tuli esiin.
Superkuu.
Superkuu.
Onpas kauniita kesäyön rantakuvia, ja tuo kuu ja kuunsilta, upea!
VastaaPoistaKauniit kuvat....
VastaaPoistaKuva numero kolme on ylimaallisen ihana, muutkin hienoja.
VastaaPoistaKesäyössä kelpaa katsella, elämää on ympärillä kellonajasta riippumatta. Hieno sumu ja utu meren päällä on kyllä valvomisen arvoista. Näissä kuvissa se näkyy hienosti.
VastaaPoistaSuperkuuta minäkin juhannuksena katselin, mutta kuvista ei tullut kummoisia.
Onpa kaunista! Tosi ihanat sävyt näissä kuvissa. Minäkin harkitsin, että lähtisin kuvaamaan superkuuta rantaan, mutta sinne on kilometrien matka, luovuin ajatuksesta silkkaa laiskuuttani. Onneksi ovat nämä sinun kuvasi.
VastaaPoistaVoi kiitos teille kaikille kommenteistanne. Minustakin näihin kuviin välittyi osa lähes maagisen yön tunnelmasta.
VastaaPoista