Kaiken kiireen ja
erityisten hankkeiden vuoksi postausväli venähti tällä kertaa ennätyspitkäksi…
Tämän vuoden työpaikan syysvisioinnit
visioitiin kotini läheisessä Tekniikan museossa. Päivä oli onnistunut,
vaikka aina kaikki eivät puhukaan täysin samaa kieltä. Yhdessä mennään
kuitenkin ja yhteiseen suuntaan.
Lounastauolla tapahtui
hassu sattuma. Mennessäni ruokailupaikalle joku huikkasi minua nimeltä. Sitten
näin tutut kasvot ja heti perään lisää tuttuja kasvoja. Entisen työpaikan
työkaverit olivat tulleet Hämeestä virkistyspäivän vieton yhteydessä lounaalle
samaan paikkaan, jossa minä lounastin nykyisten työkaverien kanssa. Tuskin maltoin syödä, kun hyppäsin pöydästä toiseen
kyselemässä kuulumisia.
Kävelin aamulla rantaa
pitkin museolle. Oli ihmeellisen kaunista. Miksi ihmeessä en käy useammin
aamulla rannassa? Vielä varhemmin aamulla näin ikkunasta katsoessani rannalla kevyenä leijuvan usvan. Siitä olisi saanut hienon kuvan, jos olisin ollut kyllin nopeasti reagoiva. Vesi oli lähes peilityyni ja kaislikko heilimöi kellanruskeana.
Lauman vahtina toimiva valkoposkihanhi oli kiivennyt kivelle ja vahti tarkkana.
Valkoposkien syksyiset kokoontumisharjoitukset ovat jo alkaneet.
Kosken kuohut ovat tähän
aikaan vuodesta niukimmillaan.
Ilta hämärsi jo, kun mukavan päivän ja hyvän päivällisen jälkeen lähdin kotiin.
Perhokalastajien harkat näyttävät jatkuvan virtaavassa vedessä illan myöhäisyyteen.
Hienot on maisemat! Tosiaan, tulee joskus ajateltua, että miksi ei nauttisi ilmaisista maisema-anneista useammin.
VastaaPoistaKyllä kauniissa maisemassa silmä ja sielukin lepäävät!
PoistaEt arvaakaan, kuinka onnekas olet, kun sinulla on sekä uusi että vanha työyhteisö. Ja sattumalta vielä samassa paikassa samaan aikaan. Muistoksi jäivät vielä nuo kauniit kuvat.
VastaaPoistaItse en kuulu enää mihinkään. Vanhasta isosta N:sta jouduin pois monien muiden tavoin, eikä sinne jääneisiin ole edes ohutta sidettä. Uudesta työyhteisöstä voin vain uneksia, koska ikäisilleni ei kukaan työnantaja tule sanomaan, että tervetuloa töihin.
Piri, olen ajatellut ex-ison N:n entisiä työyhteisöjä, kun olen lukenut lehdistä erilaisista supistamisista, vaikka en ole tuntenutkaan teikäläisiä. Ei ole omakaan työpaikka aina ollut ihan varmalla pohjalla, koska työskentelen alalla, jossa suhdanteet heiluttelee. Olen ollut kuitenkin onnekas. Vanhojen työkamujen yllättävä kohtaaaminen oli kyllä iloinen yllätys. Nykyiset kyselivät seuraavana päivänä, että minkä hepulin oikein sain.
Poista