Yöllä heräilin useita kertoja sateen ropinaan. Nytkin on
harmaan utuista eivätkä säätiedotukset taida juuri parempaa lupailla. Mutta
sateen ansiosta rantapuiston nurmi alkaa vihertää. Nyt olisi hyvä tilaisuus tutustua sisätiloihin ja esimerkiksi Arppeanumiin. Arppeanum sijatsee Senaatintorin laidalla, vaaleanpunaisessa
venetsialistyylistä palatsia muistuttavassa rakennuksessa.
Arppeanum-rakennus valmistui vuonna 1869 Keisarillisen
Aleksanterin yliopiston kemian laboratoriota ja museokokoelmia varten. Se
rakennettiin ratkaisemaan yliopiston päärakennuksen tilanpuute.
Rakennushankkeen tarmokas puuhamies oli kemian professori ja yliopiston rehtori Arppe, jonka mukaan talo sai nimensä. Arkkitehtina toimi Carl
Albert Edelfelt (taidemaalarin isä), joka kävi hakemassa suunnitteluun
vaikutteita Euroopasta. Rakennuksesta tuli silloisen pääkaupungin
kaupunkikuvassa suuri ja mahtipontinen – ja rakentamiskustannuksiltaan suorastaan
sensaatiomaisen kallis.
Kahteen alimpaan kerrokseen sijoitettiin kemian laboratorio, jolle porattiin talon alle oma kaivo. Kolmannessa kerroksessa oli mineraalikabinetti sekä kemian professorin hulppea virka-asunto, neljännessä historiallis-etnografinen museo ja veistoskokoelma sekä musiikki- ja piirustussalit.
Rakennuksen arkkitehtonisesti huomattavin tila on kuitenkin neljän kerroksen korkuinen koristeellinen pääportaikko, jonka portaat ja porrastasanteet kaiteineen on tehty valuraudasta ja teräksestä. Portaikon rakenteet on tuotu Englannista ja muistan nähneeni vähän vastaavan teräksisen portaikon Skotlannissa Edinbourgh:ssa ja Oxfordin yliopistorakenuksissa.
Taidokkaita teräsrakenteita näkyy myös sisätiloissa ja pistimäisessä pääulko-ovessa. Portaikon kivilajeja jäljittelevät ootraukset ovat vertaansa vailla ja sisääntuloaulan mosaiikkibetoni koristeellista käsityötä.
Rakennus on avoinna yleisölle enää muutaman viikon. Yliopistomuseossa
(linkki) voi tutusta historian havinaan ja Mineraalikapinetissa (linkki) ihmeellisiin
mineraaleihin ja kiviin. Nämäkin ovat jo sinällään tutustumisen arvoisia loisteliaasta portaikosta puhumattakaan. Museo siirtynee myöhemmin yliopiston tiloihin ja
mineraalit ja osa muista kokoelmista Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, jonka
kokelmiin mineraalit kuuluvat.
Rakennus kuitenkin sulkeutuu yleisöltä uuden käyttötarkoituksen myötä
muutaman viikon kuluttua. Mutta vielä ehdit!
muutaman viikon kuluttua. Mutta vielä ehdit!
Kiitoa talon esittelystä.
VastaaPoistaOlen suunnitellut käyntiä, mutta taitaa jäädä...
Voi Neili, yritä ehtiä - et kadu.
PoistaMielenkiintoinen paikka! Tuollaisia aarteita ei kai Suomessa niin kauheasti ole. Yhdessä vanhassa talossa olen käynyt Pohjoisrannassa, siellä oli myös tuollainen upea keisarivallanaikainen leveä portaikko.
VastaaPoistaAinakin Pohjoisranta 4:ssä on hieno asemakaavalla tiukasti suojeltu porrashuone. Taitaa olla muutamassa muussakin Pohjoisrannan talossa.
PoistaTuo on todella kaunis rakennus ja kun sisään astuu ja näkee tuon portaikon niin kyllä se häkellyttää. Noin viisitoista vuotta sitten kävin rakennuksessa työhaastattelussa, olisin päässyt sinne töihinkin, mutta ehdin lupautumaan toiseen paikkaan. No täytyy nyt vielä käydä ihailemassa paikkoja, kun kerran sinne pääsee.
VastaaPoistaEnsiviikolla pääsee myös Suomen Pankkiin katsomaan taidetta. Muistaakseni vielä 12.5. on vielä ovet avoimena niille, jotka pääsevät paikanpäälle =)
Toivottavasti ehdit käydä elvyttämässä haastattelu-muistoja. Mää en ole ehtinyt kertaakaan noita taideaarteita katsomaan Suomen Pankkiin, mutta olen työasioissa kuitenkin päässyt kerran käymään pankin tiloissa. Aika juhlavaa on ja hienot ikkunat.
PoistaOnpa tosiaan upea portaikko, kiitos kun esittelit tällaisen aarteen, joka on ihan piilossa vaaleanpunaisessa talossa.
VastaaPoistaOle hyvä vaan. Minulta tämä aarre oli myös ihan kokonaan piilossa ja meinasi mennä ohikin kokematta.
Poista