Niin se on

Niin se vaan on, että syyskuun kieppeillä viimeistään tulee syksy. Kauniin kesän vuoksi se tuntuu tänä vuonna luonnolliselta vuodenkierrolta. Ainakaan vielä syksyn tulo ei ahdista. Parvekekukkien kastelu on hidastunut ja lannoituksen puutteessa kukinta alkaa vähitellen hiipua. Toisen parveekkeni tomaattisato on melkoinen. Poimin sieltä joka päivä kourallisen tai pari pieniä punaisia ja oranssin värisiä herkkuja.

Tällä viikolla on ollut töissä taas aikamoista menoa ja meininkiä, paljon muuhun ei aikaa ole riittänytkään. Kahtena päivänä olen joutunut astumaan parrasvaloihin ja alkuviikon aikana muun työn lomassa valmistella, mitä siellä parrasvaloissa puhun. Nykyisessä työssäni esiintymiset tai powerpointtien valmistelu ei ole ihan jokapäiväistä. Tänään tuntuikin, että takki on nyt aika tyhjä ja tulin kotiin jo viideltä. Olenkin ehtinyt tehdä kaikenlaista, kuten ottaa pienet nokoset sohvalla ja virkata reunusta parahultaan syksyksi valmistuvaan torkkupeittoon, jonka Auli-sisko kannusti virkkaamaan.

Helsingissä on satanut viime päivinä ihan mennen ja tullen. Joka päivä olen kastunut ainakin kertaalleen. Sade on ollut välillä tihuutavaa ja välillä on satanut raskaita, suuria ja märkiä pisaroita. Hetkittäin on tuntunut siltä, että taivashanat olisi aukaistu ja vettä on tullut kuin saavista kaatamalla. Tällä viikolla olen totuttautunut viileneviin ja kovaa vauhtia pimeneviin iltoihin. Olen vetäissyt jalkaan villasukat ja sytyttänyt kynttilän.