Kävin ensimmäistä kertaa Loviisassa Wanhat
Talot-tapahtumassa. Viikonlopun kestävä avoimet ovet-tilaisuus on varmaankin
pienelle kaupungille melkoinen ponnistus. Useat yksityiskodit avaavat
pihansa ja kodin vieraiden tutustuttavaksi. Sen lisäksi kaupungissa on jos
jonkinlaista markkinatapahtumaa ja rakennuperinteen vaalimiseen liittyviä
tilaisuuksia. Kirpputoreja ja kahvikojujakin oli vanhassa kaupungissa lähes yli
äyräiden.
Asuin itse 20 vuotta 1950-luvulla rakennetussa, mutta melko
hyvässä kunnossa olleessa talossa. Tiedän, miten kodikkailta tutut lattioiden
narinat, saranoiden kitinät ja jotkut epäkäytännöllisyydet tuntuvat ja miten vanhaan
taloon kiintyy. Vanhojen talojen
korjaaminen vaatii paljon tietoa ja osaamista. Arvostan niitä, jotka
jaksavat kunnostaa oikeasti vanhoja, asemakaavallakin suojeltuja rakennuksiaan ja siten
vaalia rakennus- ja kulttuurihistorian perinteitä. Palasin kuitenkin ihan
tyytyväisenä takaisin uuden uutukaiseen kotiini. Minusta koti on seinien ja
fyysisen ympäristön sijasta tavaroissa ja esineissä ja niiden liittymisessä omaan ja perheen elämään ja historiaan. Koti on täällä, vaikka seinät ovat vaihtuneet 10 vuoden kuluessa jo kahdesti.
Useat talot oli kunnostettu taitavasti ja tyyliä
kunnioittaen ja niistä oli luotu ihastuttuvan luovia ja persoonallisia koteja. Silmiini
osui kuitenkin myös ärsyttäviä rakennusvirheitä, jotka kostaustuvat ennemmin
tai myöhemmin tulevaisuudessa. Huomasin myös, että vanha rakennus voidaan
pilata esimerkiksi täysin tyyliin sopimattomilla tapeteilla vailla mitään kosketusta
menneeseen. Jossain haiskahti nenääni home, mutta yritin heti rajoittaa aistien
virkeyttä.
Ylivoimaisesti enemmän löysin tietenkin kaunista katseltavaa
ja rakkaudella vaalittua ympäristöä. Ilahduin myös erityisesti rehevistä ja
kekseliäistä puutarhoista monenlaisine piharakennuksineen. Pihat ovatkin
Loviisassa selvästi tilavampia kuin Porvoossa ja Vanhassa Raumassa.
Tässä kuvallista tykitystä - koteja kunnioittaen lähinnä vain puutarhojen vehreydestä ja katunäkymistä:
Tässä kuvallista tykitystä - koteja kunnioittaen lähinnä vain puutarhojen vehreydestä ja katunäkymistä:
Hieno pieni kaupunki! Minä olen päässyt tuohon tapahtumaan vain kerran. Olisi ihanaa asua vanhassa puutalossa ja silti sitä pystyy ymmärtämään, ettei ole minun paikkani. En tiedä niistä tarpeeksi, enkä osaa itse juuri mitään tehdä.
VastaaPoistaNiinpä juuri, hieno ja kaunis kaupunki. Kenties olisi minulle liian hiljainen, vaikka asuinhan isekin yli 20 vuotta pikkukaupungissa.
VastaaPoista