sunnuntai 31. elokuuta 2014

Loviisan vanhoja taloja ja pihoja


Kävin ensimmäistä kertaa Loviisassa Wanhat Talot-tapahtumassa. Viikonlopun kestävä avoimet ovet-tilaisuus on varmaankin pienelle kaupungille melkoinen ponnistus. Useat yksityiskodit avaavat pihansa ja kodin vieraiden tutustuttavaksi. Sen lisäksi kaupungissa on jos jonkinlaista markkinatapahtumaa ja rakennuperinteen vaalimiseen liittyviä tilaisuuksia. Kirpputoreja ja kahvikojujakin oli vanhassa kaupungissa lähes yli äyräiden.

Asuin itse 20 vuotta 1950-luvulla rakennetussa, mutta melko hyvässä kunnossa olleessa talossa. Tiedän, miten kodikkailta tutut lattioiden narinat, saranoiden kitinät ja jotkut epäkäytännöllisyydet tuntuvat ja miten vanhaan taloon kiintyy. Vanhojen talojen korjaaminen vaatii paljon tietoa ja osaamista. Arvostan niitä, jotka jaksavat kunnostaa oikeasti vanhoja, asemakaavallakin suojeltuja rakennuksiaan ja siten vaalia rakennus- ja kulttuurihistorian perinteitä. Palasin kuitenkin ihan tyytyväisenä takaisin uuden uutukaiseen kotiini. Minusta koti on seinien ja fyysisen ympäristön sijasta tavaroissa ja esineissä ja niiden liittymisessä omaan ja perheen elämään ja historiaan. Koti on täällä, vaikka seinät ovat vaihtuneet 10 vuoden kuluessa jo kahdesti.

Useat talot oli kunnostettu taitavasti ja tyyliä kunnioittaen ja niistä oli luotu ihastuttuvan luovia ja persoonallisia koteja. Silmiini osui kuitenkin myös ärsyttäviä rakennusvirheitä, jotka kostaustuvat ennemmin tai myöhemmin tulevaisuudessa. Huomasin myös, että vanha rakennus voidaan pilata esimerkiksi täysin tyyliin sopimattomilla tapeteilla vailla mitään kosketusta menneeseen. Jossain haiskahti nenääni home, mutta yritin heti rajoittaa aistien virkeyttä.

Ylivoimaisesti enemmän löysin tietenkin kaunista katseltavaa ja rakkaudella vaalittua ympäristöä. Ilahduin myös erityisesti rehevistä ja kekseliäistä puutarhoista monenlaisine piharakennuksineen. Pihat ovatkin Loviisassa selvästi tilavampia kuin Porvoossa ja Vanhassa Raumassa.

Tässä kuvallista tykitystä - koteja kunnioittaen lähinnä vain puutarhojen vehreydestä ja katunäkymistä:






















2 kommenttia:

  1. Hieno pieni kaupunki! Minä olen päässyt tuohon tapahtumaan vain kerran. Olisi ihanaa asua vanhassa puutalossa ja silti sitä pystyy ymmärtämään, ettei ole minun paikkani. En tiedä niistä tarpeeksi, enkä osaa itse juuri mitään tehdä.

    VastaaPoista
  2. Niinpä juuri, hieno ja kaunis kaupunki. Kenties olisi minulle liian hiljainen, vaikka asuinhan isekin yli 20 vuotta pikkukaupungissa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!