Yhtenä iltana puolen yön aikaan nostin katseeni tietokoneen
ruudulta ja katsoin ulos ikkunasta. Lumipyry pyyhkäisi puistovalaisimien
valokiiloihin hienot viuhahdukset. Missä kamera…! Sen verran mukavuudenhaluinen
olen, että tyydyin parvekkeelta kuvaamiseen. Pidän ikkunastani näkyvän
rantapusiton ulkovalaistuksesta erityisesti sumuisina ja lumisateisina iltoina.
Jonain päivänä vielä karistan mukavuudenhaluni ja menen jalustan kanssa
kuvaamaan. Eikö muuten ole tuo valaisimen alapuolella oleva yksinäinen puistopenkki romanttisen
näköinen levähdyspaikka?
Ihana tunnelma, mutta kyllä minäkin pysyisin visusti sisällä.
VastaaPoistaJoo, kannattaa käpertyä kodin suojaan, kun ei ole ihan pakko mennä viistoon räntäsateeseen.
PoistaTuosta samasta puistonpenkistä saat monta kuvaa, kuvasarjan, jokaisena vuodenaikana, jokaisena vuorokauden aikana.
VastaaPoistaEn jaksa samaa kohta kuvata usein, mutta katselen kyllä tuota penkkinäkymää päivittäin.
PoistaOn...todella romanttinen ja nuo kuvat ovat ihanat!
VastaaPoistaIrmastiina muuttui Hanneleksi. Irmastiina voisi ainakin nimensä puolesta hieman romantikkona istuskella tuossa penkillä?
PoistaTuo on kyllä ihan mielettömän kutkuttava näkymä. Sitä voisi katsoa loputtomiin.
VastaaPoistaKatselen tuota penkkiä olkkarin ikkunasta ja ihmettelen, miksi kukaan ei siinä istu. Meinaan mennä istuskelemaan, kun tulee vähän lämpimämpää.
PoistaOnpa kaunis, avara näköala ja upeat kuvat! Kaunis ikkunanäkymä on onni!
VastaaPoistaHyvää pääsiäsen aikaa! <3
Kiitos samoin! Kyllä, silmä etsii aina jostain horisonttia ja sen näen kyllä ikkunastani.
Poista