Musta on kaikkien värien sulatusuuni, vähän kuin musta olisi sammuttanut muut värit. Tässä suvereniteetissaan se on kuitenkin minun mielestäni vastustamaton, kunhan ei saa yliotetta. Minusta sisustuksesssa mustalla on tärkeä sijansa kontrastien luojana, terävöittäjänä ja tilan jäsentäjänä. Omassa kodissani mustaa on usein valkoisen rinnalla.
Talvisemmat värit ovat asettumassa pian kotiin. Seuraavaksi
asunnon väripilkuiksi voivat muuttua sinivioletti tai fuksian
punainen?
Viiden peräkkäisen päivän postaustahtia tuli nyt kokeiltua ja vähän alkoi jo mustan kohdalla into hiipua. Ei
taitaisi onnistua minulta tämä tahti pitkän päälle työn ja muun elämän ohella. Seuraavaksi
sittten taas ehkä jotain päiväkirjamaisempaa tekstiä ja kuvitusta?
Kuvat kuvasin kesällä hankkimallani mustalla kameralla.
Musta on musta ja klassikko on aina ilo silmälle. Nimittäin pidän kamalasti tuosta räsymattokuvasta! Mulla ei ole kotona enää yhtään, ja sinullakin tuohon liittyy varmaan jotain muistoja. Ja hieno lamera!
VastaaPoistaVai olisiko kamera?
PoistaRäsymaton olen itse kutonut äidin vanhoilla kangaspuilla äidin leikkaamista kuteista, joista osa on lasteni vanhoista vaatteista leikattuja. Siskolla oli onneksi tilaa kangaspuille ja osaamista myös. Tuo on ensimmäinen ja toiseksi viimeinen kutomistani matoista. Kamerassa ei tule rajat ihan äkkiä vastaan - paljon opeteltavaa!
Poista