Talvi pitää otteessaan

Lunta on satanut koko sunnuntain eikä eilenkään valo näyttäytynyt. Ulos ei ole oikein tehnyt mieli. Eilen kävin kaupassa ja tänään nopealla lenkillä. Tuulee aika tavalla ja lumi pöllyää. Milloinkahan kauppakorkeakoulun opiskelijat mahtavat saada lumeen miltei kokonaan hautautuneet pyöränsä jälleen käyttöön?

Olen käyttänyt viikonlopun remontin jälkeisen entrauksen jatkamiseen. Yllättävän paljon on hommia riittänyt. Toisaalta en ole huhkinut ollenkaan vaan jopa hieman nautiskellut järjestelemisestä. Välillä olen tehnyt virkkaustöitäkin pitkät pätkät ja lukenut vanhoja lehtiä. Jo viime viikonlopun purin ja järjestelin kirjahyllyt uuteen uskoon MK:n avustuksella. Kyllä kannatti nähdä tuo vaiva. Nyt 4,2 metrinen hylly on paljon siistimpi tausta kodille. Koko kirjahylly on kaikkine kirjoineen saanut uuden järjestyksen lisäksi myös pölyhäädön. 

Samalla pesin osan ikkunoista ja vaihdoin keväiset puhtaat ikkunaverhot. Sininen marimekko-verho sai väistyä vaaleamman tieltä. Ostin nämä valmiiksi ommellut pitkät verhot joskus Finlaysonin myymälän alesta. En pidä ”valoverhoista”, mutta näistä ohuista verhoista pidän verhon kauniin valon läpäisevyyden ja graafisen kuosin (verso?) vuoksi. Vaalea verho korostaa  entisestään muutenkin valoisan asuntoni valoisuutta.

Jalkalampussa keikkuva puinen papukaija on lapsuuden lelu ja jotenkin ihmeellisesti säilynyt matkassani. Muistaakseni vanhemmalla siskollani on samanlainen, mutta erivärinen (punavihreä?) papukaija.  Papukaija keikkui valaisimessa jo aiemmassa omakotitalossani eli on siis pysyvän paikkansa löytänyt.

Kun on yksin kotona radio ja musiikki seurana, tulee mietittyä kaikenlaista. Omaa elämää, lasten elämää, muita elämääni liittyviä ihmisiä. Työasioitakin. Ja kevättä! Sen edistymistä ei voi olla huomaamatta lumikinoksista huolimatta. Päivä on niin kovasti pidentynyt ja vauhti sen kuin kiihtyy.