Lammikossa?

Ajallessamme eilen kohti Gumbostrandin näyttelyä tuntui kuin olisi piipahdettu ulkomailla.

MK ihmetteli, että miten tämä tienpätkä on voinut jäädä ajamatta polkupyörällä, 

kun hän on luullut ajaneensa kaikki pikkutiet Helsingin Aurinkolahden ja Porvoon välillä. 

Näyttelyssä käytyämme ajattelimme tehdä pienen kävelylenkin ja nauttia kauniista maaseudusta. 

Aika pian alkoi näyttää siltä, että autolle ei löydy paikan paikkaa mistään 

rannan lähellä olevilta parkkialueilta. 

Törmäsimme kaikkialla selvällä suomenkielellä oleviin kieltoihin 

muuten umpiruotsinkielisessä ympäristössä: 

Jaahas. Tästäkö siis puhutaan kun puhutaan ankkalammikoista. 

Olemmeko nyt lammikossa eikä meillä ole täällä jalansijaa? 

Sipoossa ei näytä olevan tapana rakentaa yleisiä pysäköintialueita edes laajojen venelaiturien yhteyteen.

Jos pitää venettä laiturissa, pitää ilmeisesti vuokrata autopaikka maanomistajalta?

Täytyy siis pitää hyvät välit rannan asukkaisiin, jos omistaa kesämökin Sipoon saaristossa.

Veimme auton suosiolla näyttelytilan parkkiruutuun ja lähdimme rantatielle kävelylle. 

Tuli vähän ikävä sivumaku tähän paikkaan ja aloimme katsella tienvierustoja. 

Hyvinvoivalta näytti sielläkin. 

Missä on se avoin ja yhteisöllinen suomenruotsalaisuus?

 Kuvauksellisia varjoja on teiden vierustoilla. Kauniita rakennuksia en tohtinut kuvata.

Valkoposkihanhet eivät ymmärrä kieltotauluja. 

Nuo pienet pirulaiset ovat tulleet näillkin rannoille muina lintuina tallustelemaan  

ja nyhtämään ruohot nokkiinsa.

Antiikkia antiikkia-ohjelmassa vieraillut Leena Harkimo kertoi poikansa käyneen Gumbon koulua. 

Pieni kyläoulu pilkottaa kuvassa. 

Luulin, että tällaiset kyläkoulut on lakkautettu kaikkialla Suomessa? 

Vaan ei vissiin Sipoossa.
Tästä pisteet Sipoon kunnallispolitiikassa hääriville - pysäköintijärjestelyistä niitä ei heru.

Mertakin nähtiin. Ja lokkeja.

Sipoossa

Olen tänä kesänä tehnyt kotiseuturetkiä vähän sinne ja tänne, olemme käyneet mm. kaksi kertaa Fiskarsissa MK:n kesäpaikakreissujen yhteydessä, parissa hienossa puutarhassa, hassussa kaupassa ja muutamalla ruukkialueella. Olen kuitenkin käyttänyt aikani muuhun kuin tietokoneen ääressä istuskeluun ja postausten kirjoittamiseen. Nyt alkaa jo tehdä mieli purkaa kolmen kameran satoa ja laittaa sanoja järjestykseen.

Aletaan purkaa kuvaista satoa nurinperin eli tästä päivästä alkaen. Hesarin tänään-palsta on hyvä vihjesivu, jos ei satu olemaan mietittyä ohjelmaa. Huomasin maininnan näyttelystä ”Kesä Gumpostrandissa”.  Houkutteli paikan sijainti lähellä Sipoon saaristoa. Juuri nyt tunnen myös kaipaavani taidevirikkeitä.

Gumbostrandiin oli helppo ajaa vanhaa Porvoontietä pitkin. Matka kestää puolisen tuntia. Porvoontiellä on opaste ja idyllistä maaseututietä jatketaan perille noin kolmen kilometrin matka. Periltä löytyi 1950-luvulta peräisin olevassa entisessä Hartwall Oy:n teollisuusrakennuksessa toimiva näyttelytila, lounasravintola-kahvila sekä lähinnä pohjoismaisten design- ja sisustustuotteiden myymälä. Kuva on kahvilasta. 

Tätä kirjoittaessa kuuntelin toisella korvalla Antiikkia antiikkia-ohjelmaa. Jakso sattui olemaan kuvattu juuri tässä paikassa Sipoossa. Löytynee YLE:n Areenalta. 

Nettisivujen ( www.konstoform.fi ) mukaan tehtaassa on valmistettu aikoinaan pullonkorkkien metalliosia. Ilahdun aina, kun käyn uuteen käyttöön kunnostetussa vanhassa teollisuusrakennuksessa. Korjaukset on tehty aika hienovaraisesti, ikkunat on uusittu vanhan ikkunajaon mukaan ja tilan tuntu ja –jako on säilytetty entisellään. 

Tarjolla oli kiinnostava kattaus designia ja uniikkitöitä. Molemmat ostimme jotain. Minä keittiöön, kylppäriin ja ranteeseen.

Taisi käydä tällä kertaa vähän niin, että muotoilu vei enimmän huomion ja taidetta tuli katsottua pintapuolisesti. Tässä luvan kanssa kuitenkin muutama työ:

Rosa Liksomin burkaan pukeutuneet naiset keskellä suomalaista maisemaa 

Melek Mazicin akryylityöt
Senja Vellosen akvarallityöt

 Huomanna kirjoitan muusta matkalla kokemastani – ihan kurillaan vaan.

Tovelle, 100 v

Hei Tove!

Minulla on yöpöydällä kaksi elämänkertaasi, mutta olen nauttinut tästä ainutkertaisen kauniista vuoden 2014 kesästä ja kesälukemiset ovat jääneet pölyttymään pöydälle. Ateneumin näyttelyssäkään en ole vielä ehtinyt käydä. Menen kyllä ehdottomasti käymään. 

Mielestäni olet ollut taitava graafikko-kuvittaja ja nokkela sanankäyttäjä. Pidän kovasti veljesi kanssa yhteistyössä tekemistänne sarjakuvakirjoista ja niiden moniuloitteisuudesta. Löysin sarjakuvakirjat vasta aikuisena lukiessani niitä samaan aikaan kuin lapseni. Muumikirjoista pidän eniten ehkä Muumipapasta ja merestä. Myös Muumilaakson marraskuu puhuttelee syysapeata puolta minussa, mutta alan ehkä päästä siitä kaihoisuudesta iän myötä hieman yli. 

Eniten pidän piirroskirjoistasi "Kuka lohduttaisi Nyytiä" ja "Kuinkas sitten kävikään". Kirjojen kuvitus erityisesti mustavalkoisilla aukeamilla on äärimmäisen kaunista ja taitto on tehty hyvin tarkkaan harkiten - unohtamatta myöskään Kirsi Kunnaksen hienosti käännettyjä riimityksiä. Kuvakirjassa "Vaarallinen matka" voin ihailla kuvataitelijan puoltasi. Kirjojen tekstit avautuvat eri ikäisille ja eri elämäntilanteissa eläessä uudessa valossa. Löydän teksteistä aina myös palan itseäni. Kuvataiteesi on ikäväkseni minulle toistaiseksi vieraampaa. Television dokumenteissa olen ihaillut, kuinka ennakkoluuloton ja oma persoonasi olet uskaltanut olla. 

Tänään syntymäpäivänäsi menen tutustumaan Katajanokalle Tove Janssonin puistoon. Käydessäni viime kesänä Söderskärin majakkasaarella loin vahvan mielikuvan siitä ympäristöstä, mistä olet ammentanut luomisvoimaasi. Kiitos, kun jaoit luovuuttasi ja osan mielikuvituksestasi myös meille!

Terveisin Päivi

Onni

Onni on mennä kauniina kesäiltana työviikon päätteeksi Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan. Siemailla mukillinen jäätelökahvia ja istuskella puutarhan penkillä. Auringossa tai varjossa - valinnan mukaan. Katsella ja kokea kaikkea sitä ihanutta kunnes puutarhan ovet sulkeutuvat. Kuvitella hiljenevässä puutarhassa olevansa puutarhan valtiatar ilman huolen häivää kukkien kastelusta, rikkaruohojen kitkemisestä, kuolleitten kukintojen nyppimisestä. Aistia elokuu, varjojen pidentyminen ja valon sävyn muuttuminen. Huomata loppukesän sävyt kukkijoissa. Olla kiitollinen ihanasta lämpimästä illasta ja kesästä. Unohtaa maailman meno, Putinit sun muut pellet, Gaza ja mitä niiitä nyt onkaan. Poistua lopulta henkilökunnan neuvomasta sivuportista vailla huolen häivää.

Kukkapläjäys, ole hyvä!

 

Käännekohta

Ulkona on töistä kotiin tullessa outo ilma. Jotenkin maitomainen. Lokit lentelevät näkyvästi. Tekevät erityisen upeita kaarroksia ja antavat tuulen viedä. Kuin silkasta taituruudesta nautiskellen. Tuuli puhaltelee hentojen pajujen oksia. Ilma on kosteuden täyttämä ja lahden vastaranta utuinen.

Valkoposkihanhet ovat harvinaisen levottomia. Säntäilevät ja ryntäilevät sinne tänne. Töistä tullessani kilpikonna kömpi ulos kaapin alta ja alkoi järsiä porkkanaa. Se on ollut koko helteisen jakson kesälevolla. Se on hieman kuin säätutkani.

Aamulla oli niin sumuista, ettei eteenpäin nähnyt. Kohta kaikki tämä kosteus purkautuu. Jossain kaukana jo jyrisee. Ensimmäisen ujon sadepisaran jälkeen käännyn nopeasti kotiin päin. 

Hyvä loma - parempi mieli

Runsaat neljä viikkoa sitten syöksähdin lomalle. Loma oli vaihteleva ja hyvä – suunnittelemattomanakin tai ehkä juuri siksi. Oli sopivasti menoa, vierailuja ja sukulointia, yksi muutto ja riittävästi omaa-aikaa-päiviä. Lukemaan en juuri ehtinyt, yhden aikomistani kirjoista aloitin viimeisenä lomapäivänä.

Loman aikana kävin kerran töissä kastelemassa kukan. En avannut kertaakaan puhelinta enkä lukenut sähköposteja. Tänään sitten tipahdin takaisin työelämään. Lähes 30 astetta lämmintä työhuoneessa, läjä töitä pöydällä, paljon sähköposteja ja kysymyksiä sekä yhden työkaverin loman aikainen ”selkäänpuukotus”.  Mutta tipahdettu on ja saatu muistutus työelämän pelisäännöistä. 

Päiväkirjaan voi varmaan kirjoittaa, että ihan p a s k a päivä! Aloitan huomenna uudestaan ja alusta loman jälkeisen elämän. 

Hetken tyhjyys kotiin palatessa

Matkustimme halki eteläistä Suomea, lounaasta Satakuntaan ja Hämeen sydämeen. Kahden kameran muistikorteilla olevat sadat kuvat aiheuttavat lievää epätoivoa. Suomi ja kesä ovat olleet kauniit. Liikumme mielellämme pienemmillä teillä - silloin näkee enemmän ja etenee hitaammin.

Löysimme matkaltamme niin ”Toscanan” kuin ”Provencenkin”, rosoisen romanttisia sisäpihoja, vanhan tehtaan, kukkivan paratiisin, lämmintä yötä valaisevat lyhdyt, korjausta odottavan kartanon, hienoja peltonäkymiä, maaseudun hiljaisia kyliä, pelloilla laiduntavia lehmiä, paljon kotomaata. Kuuntelimme jazzia kahdesti. Lyttylän kartanon takapihalla soitettu musiikki peittosi mielestämme vaikuttavuudellaan kaikilla osa-alueilla mitattuna maailmantähden ja elävän legendan (Bob Dylan) konsertin. Söimme kaikkien kolmen siskon ruokapöydissä ja sehän on ihan parasta juhlaa!

Koti näytti erilaiselta palatessani. Nyt syön marjoja, luen ja ajattelen asioita. Kuuntelen radiosta maailman uutisia ja ihmettelen. Ostin Siikaisten Leväsjoelta 2,5 kg erivärisiä puuvillalankoja ja aloitin sellaisen projektin, mikä ei ihan äkkiä tule valmiiksi. Nyt en menaa saada pidettyä näppejä irti virkkuukoukusta. Tänään virkkasin sisällä ihan hyvällä omallatunnolla, koska ulkona tuntui liian kuumalta, suorastaan läkähdyttävän kuumalta.