Makeita pääsiäismuistoja

Huom, oheinen teksti saattaa sisältää "tuotesijoittelua"

Lapsuudessani meillä herkuteltiin pääsiäisenä aika usein pashalla. Kummitätini toi sitä perinteikkäästä porilaisesta Sarpin kahvilasta, jossa täti oli tarjoilijana. Minusta se oli ihanan makuista: happaman ja makean yhdistelmää, jossa on joukossa pieniä hyvänmakuisia, pureskeltavia sattumia. Sarpilla on juurensa Venäjällä, josta pashan valmistamisen taito on peräisin. Herkun taustalla on hiven tarkoituksenmukaisuutta. Pashan valmistukseen käytetään ortodoksisen paaston aikana kertynyttä maitotuotteiden ylijäämää.  Aikuisena tein muutamana pääsiäisenä pashaa ja huomasin toki, missä herkullisuus piilee. Hyvät, aidot aineet kuten voita, kermaa, kananmunaa, sokeria, sukaattia, mantelia… Pashaa ei voi tehdä light-versiona. Kuluneella viikolla olen testannut kolmen eri valmistajan pashaa, Stockmann deli:n, Valion ja Kakku Keisarien. Kaikki olivat tuhtia tavaraa ja hyviä, mutta sitä lapsuuden tiettyä vastustamatonta herkullisuutta, jotain tiettyä pikanttia makua en niissä täysin tavoita. Olisi mielenkiintoista kokeilla vielä joskus Sarpin aitoa pashaa. Ovatkohan vaalineet vanhaa perinnettä ja pashan tekemisen taitoa? Tavoittaisinko vielä sen tutun AIDON maun?

Karl Fazer on tuonut suklaamunan idean Suomeen jo vuonna 1896 Saksasta. Valmistukseen käytetään sokeria, kaakaovoita, mantelia, hasselpähkinää, kaakaomassaa ja vanilliiniaromia. Muistelen, että meillä kotona oli ainakin varhaisnuoruudestani alkaen Mignon-munat, yksi jokaiselle lapselle. Nuoleskelin munan suklaata hitaasti ja pitkään pikku hiljaa kuorta kovertaen, jopa monta päivää sitä säästellen. Mignon-perinne on jatkunut omassakin perheessämme. Kerran minulla oli kova kiire pääsiäisen alla ja munien hankinta jäi viime tippaan. Kiersin monissa kaupoissa ja kaikkialta munat olivat loppuneet. Olin varmasti aika surkean näköinen, kun lähikaupan kauppias lähti torstaina illalla hakemaan munia varta vasten minulle tukusta! Äiti lähetti tai toi munat minulle ja lapsilleni aika useana pääsiäisenä vielä iäkkäänäkin. Itse ostettu muna ei tietenkään maistu samalta kuin äidiltä saatu.

Mämmi on lounaissuomalaista, luterilaiseen pääsiäisen viettoon liittyvää perinneruokaa. Muistan, että lapsuudessani äiti teki joinakin pääsiäisinä mämmiä. Siitä levisi pitkäksi aikaa imelä tuoksu koko huusholliin. Mämmi paistettiin pahviarkeista taitelluissa tuokkosissa. Meillä ei ollut siis mitään hienoja ja romanttisia koivuntuohituokkosia. Ulkonäkönsä puolesta mämmi huvittaa mm. maahan muuttaneita, joilta puuttuu mämmiperinne. Minulle se ei tuota mitään epämääräisiä mielleyhtymiä. Mämmi on paitsi hyvää myös terveellistä. Onhan se valmistettu rukiista ja mallasjauhosta imellyttämällä. Minun mielestäni mämmi on parhaimmillaan juuri mämminä, vaikka tuotekehittelijät haluavatkin tunkea sitä nykyään sinne sun tänne. Minä syön mämmin mieluiten mämminä kylmän maidon kanssa, en kääretortun sisällä, jäädykkeessä, paistin mausteena tai edes kermankaan kera.  Mämmidirektiivillä on kielletty sen valmistamisessa muiden kuin säilöntäaineen käyttö. Siis eräänlainen EU:n myönnytys suomalaiselle perinneruualle? Toivottavasti tulevat sukupolvet vaalivat mämmiperinnettä.