Länsi-Suomen reissun jälkeen olen vetänyt muutaman päivän henkeä kotona. Joutilaana olo on ihanaa, mielestäni ainakin itselleni välttämätön osa lomaa! Olen toki pessyt pyykkiä, tavannut lapsiani (onnistuneiden kaalikääryleiden äärellä) ja hoitanut muutamia välttämättömiä asioita. Mutta enimmäkseen olen vain OLLUT – nukkunut, lukenut, tehnyt käsitöitä, kuunnellut radiota, katsellut televisioita - itsekseni. Sota ja rauha-sarja päättyi ja otin taas kerran hyllystä IV-osaisen Tolstoin teoksen. Se on ollut minulle joka kerta lukemisen aloittaessani liian suuri pala. Taas siirsin lukemista eteenpäin… Joskus vielä.
Naapurini ovat kasaamassa alakerran yhteisissä tiloissa porukalla jo toista 3000-palan palapeliä. Tilassa on viileämpää kuin asunnoissamme, lähes vilpoisaa. Oma asuntoni on aurinkoinen ja lämmin aamusta iltaan. Koneellinen ilmanvaihto tuo sisään +22-asteista ilmaa, joten asunto pysyy hieman ”viileämpänä” kun pitää ikkunat kiinni. Itse en kärsi lämmöstä, joten annan lämpimän ilman virrata parvekkeelta sisään.
Itselleni lähinnä muistiin koipirintamalla etenemisestä: Pystyn nyt kuukausi sitten leikatulla koivellani kävelemään melko hyvin, myös portaita ylös ja alas (lähes) normaalisti. Pidempään kävellessä alan kävellä puolen vuoden aikana kipua välttääkseni omaksumallani tavalla virheellisesti. Vakuutusyhtiö antoi maksusitoumuksen anomaani leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen. Eilen kävin ensimmäistä kertaa fysioterapeutilla. Kyllä se vaan on niin, että ammattilaisen ohjeet ovat tärkeitä kuntoutuksessa. Sain jumappaohjeet polville ja jalkojen muille lihaksille sekä ohjeet kävelemisen tarkkailuun ja kropan oikaisuun (olen alkanut painottaa kävelyä toispuoleisesti terveelle puolelle). Nyt sitten jumpataan hyvällä motivaatiolla ensimmäiset kolme viikkoa, minkä jälkeen harjoitteita rasitetaan kuntoutumisen mukaan. Elokuun lopulla on tiedossa opintomatka, joilla on perinteisesti tehty päivittäin 20 000 – 30 000 askeleen kävelyjä. Vielä en tuohon kykenisi. Sain myös ohjeet malttiin, koska himoitsen jo pitkiä polkupyöräilyjä ja uimista. Toistaiseksi sain neuvot keskittyä kävelyyn, jumppaan ja vesijuoksuun. Edetään siis edelleen h i l j a a.
Hitaus ei ole viisikymppisellekään mitenkään helppoa, vaikka toisin luulisi. Pitäis saada mieluummin heti. Sitä kuitenkin uskoo, kun ammattilainen neuvoo. Onnea etenemiseen.
VastaaPoistaLomasi kuulostaa onnistuneelta. Olemiseen keskittyminen on olennaista, sitähän mökkielämäkin on. Rupesin myös harkitsemaan Sota ja rauha -teokseen tarttumista tv-sarjan perusteella. Mutta onkohan niin, että Tolstoi on vähän liian laveaa?
Minulta on tänä kesänä jäänyt melko vähiin tuo oleminen vain. Ainakin vielä. Harmi, sillä se on tärkeää. Täällä kesäpaikassa ei pysty olemaan vaan, täällä meinaa tulla stressi. Kiva että koipirintamalle kuuluu uutta, jalka o jo parempi ja että olet saanut hyviä jumppaohjeita.
VastaaPoistaKatriina, onneksi on lomaa eikä paineita minkään suorittamiseen. Eiköhän hitailu onnistu, jonkin aikaa?
VastaaPoistaPaula, yritä vain olemista jossain välissä. Kiitos viimeisestä!