Aamulla heräsin hiljaisuuteen. Lokit eivät kirkuneet eikä raitiolinjan haikeaa valitusta kuulunut. Vain ilmanvaihtojärjestelmän tuloilmakanavasta kuului vaimea tasainen suhina. Kun oikein herkistin kuuloaistia, kuulin kaukaa juuri ja juuri kantautuvat kaupungin äänet. Asuntoani ympäröi kahden seinänaapurin asunnot ja yläkerran ja alakerran asunnot. Mistään ei kuulunut mitään, ei naapurin suihkun veden solinaa tai yläkerrasta askelia. Asuuko täällä muita?
Tavanomaiseen tapaan kohotin käden aukaistakseni radion. Emmin, enkä avannutkaan sitä. Alkoi tuntua viikonlopun uutispimennon eilisen surullisen purkamisen jälkeen siltä, että olen nyt uutisähkyssä. Pistin Tom Jonesin levyn soimaan ja kahvin tulemaan. En sure ihmistä enkä maailmaa, kun en voi asioita suremalla muuttaa. Kuuntelen Tomppaa ja täytän vihaisen kirjoittelun sijaan bittiavaruutta näillä pienillä harmittomilla jutuillani tällaisen tavallisen tallaajan elämästä. Ja valmistaudun hellepäivään!
Tom Jonesia, hyvää kahvia ja omaa rauhaa. Niitä voi tarvita ja niillä on paikkansa kun ulkomaailmasta vyöryy päälle oman käsityskyvyn ylittäviä uutisia.
VastaaPoistaJoo. Näiden tälläisten juttujen jälkeen aina tulee sellainen olo, että pitäis vaan olla ja pitää radio ja telkkari kiinni. Minä olen tänään silti virkannut ja katsonut elokuvaa "Kuka pelkää Virginia Wolfia" ja siinä Elizabeth T:n ja Richard B:n loistavia roolisuorituksia. Se on myös ollut aika tyhjentävä kokemus vaikka kauhea ilkeilydraama onkin.
VastaaPoistaJuuri äsken ajattelin, että katson uutiset pitkästä aikaa kun olen ollut vähän pimennossa näistä viime aikojen tapahtumista... Mutta sitten laitoinkin TV:n kiinni.. Sen sijaan kävin lukemassa kommenttisi blogissani, kiitos siitä! En käynyt tällä kertaa Viikin kirkossa sisällä asti, ehkäpä joskus.. Ja minustakin se oli kaunis omalla tavallaan :)
VastaaPoista