Jatkettaessa valtatie nro 2:ta Porin jälkeen Meri-Poriin, sieltä Mäntyluotoon ja aina vain kapeammaksi käyvää tietä eteenpäin, päätyy lopulta Kallon karulle majakkasaarelle. Merelle katsottaessa edessä aukeaa ääretön aava. Etuoikealla näkyy Reposaari, jota Sarppu kuvaa blogissaan. Taakse jää Mäntyluodon sataman aallonmurtaja. Vasemmalla puolella uinuu Uniluoto mereen päättyvien katujen varsille rakennettuine koristeellisine puutaloineen.
Kallo välittää ainutlaatuista, voimaannuttavaa tunnelmaa. Olen käynyt siellä vuosien varrella niin iloineni kuin suruinenikin. Olen imenyt paikan alkuvoimaa ja järjestellyt elämän peruspilareita. Aina olen voinut sieltä poistuessani jättää aavan äärellä pieniksi muuttuneet murheet taakseni ja kyennyt kirkkaammin näkemään huomiseen. Katsomaan tulevaan. Jokaiseen luodolle viemääni paikka on tehnyt vaikutuksen!
Mikä se alkuvoima lienee? Rannattomana pauhaava meri tuoksuineen ja makuineen. Jäässä ja tyrskyissä silottuneet ikiaikaiset, iltauringossa jalanpohjissa lämpimältä tuntuvat kalliot. Ihmisen pienuuden kokemus luonnon äärellä?
MK puki ajatuksensa sanoiksi: ”Ihmiselon väliaikaisuus kulminoituu näissä pyöreiksi hioutuneissa kivissä.” Sanos muuta!
Joskus tiettävästi 1950-luvun lopulla Pauliina oli jostain syystä Leenan kanssa Kallossa ja minäkin olin siellä. Siitä jäi mieleeni lähinnä lapsen mielikuva, että se oli hiukean jännittävä ja hieno leikkipaikka. En muista talosta (?) paljon muuta, kuin että siellä oli portaista avautuva ovi, jossa oli jonkinlainen salaperäinen leikkihuone, vähän kuin iso komero. Ja kalliot ja meri ulkona. Kalliolta kalliolle hypeltiin. Ja löydettiin rannalta lasinpaloja tms., jotka olivat kuin jalokiviä.
VastaaPoistaHieno kirjoitus. Kiitos.
VastaaPoista(Laitan paikan muistiin, jos vaikka ensi kesänä osaisi tuonne asti mennä)
Hih, sun olis pitäny poiketa, ollaan melkein kivenheiton päässä :) Ihana tuo kuvakollaasi, tuollainen ei onnistu minulta ollenskaan.
VastaaPoistaPaula, mulla ei ole kovin varhaisia muistoja Kallosta. Aikusena kyllä olen käynyt siellä ainakin kerran kesässä.
VastaaPoistaDaisy, suosittelen lämpimästi kun menet seuraavan kerran Sarpiin ym.
Sarppu, tällä reisuulla Räpsöö jäi väliin :( Viime kesänä kävin siellä viimeksi.
Oma pienuus ja asioitten mittasuhteet, niihin saa yhteyden tuollaisessa paikassa. Samaa kai siskoni hakee Lapista yksinvaelluksella.
VastaaPoistaMinun pitäisi löytää oma paikkani.