Ensi kesänä nähdään!

Valkoposkihanhet ovat vakiinnuttaneet itsensä pääkaupunkiseudun ja etelärannikon linnustoon kuuluviksi. Kaikki eivät pidä puistonurmikot ja rantaniityt laumoittain sileäksi nyhtävistä tulokkaista. Varsinkaan eivät  hanhilauman jälkeensä jättävistä vihreistä kikkareista. Minusta näitäkin lintuja on mielenkiintoista seurata. Kikkareetkin häviävät nurmelle hyvin nopeasti.

Hanhet elävät ja toimivat ryhmänä. Sivusta seuraten näyttää, että ne ovat keskenään erinomaisesti järjestäytyneet ja pärjäävät ehkä siksikin. Niitä ei näe kilpailemassa aidan toisella puolella olevasta vihreämmästä ruohosta vaan hyvä ruokapaikka jaetaan sulassa sovussa. Suloisista untuvikoista ja nuorikoista huolehditaan laumana. Kun hanhet nokkivat ruohoa, joku yksilöistä vartioi aina kaula pitkänään tarkkaillen tilanteen kehittymistä. Tarkkailijahanhi viestittää salamannopeasti häiriöstä tai uhkasta muille.  En muista milloinkaan nähneeni valkoposkia uhkaamassa tai nokkimassa lajitoveriaan. Olisikohan meillä homo sapiens-lajityypin edustajilla oppimista hanhien käytöksestä? Öisin hanhet lentävät saariin, jossa niillä on vähän luontaisia vihollisia.

Nyt valkoposkiset isokokoiset ja laumasieluiset linnut ovat jättämässä meidät suurina laivueina lentäen. Minun puolestani hanhet ovat tervetulleita Vanhankaupunginlahdelle taas ensi keväänä. Tervetuloa silloin takaisin!