Kotoilua kesäkurpitsoin

Kotoilu on niitä uussanoja, jotka ensin tuntuvat keinotekoisilta, mutta alkavat vähitellen tuntua kuvaavilta. Kuin tuollainen sana olisikin ennen puuttunut sanastosta ja olkoon se siksi tervetullut? Viikonloppu on sujunut kotoillen.

Kotoilu on vastapainoa työn panikoitumiselle: sairausloma, kesäloma ja opintoloma pitäisi kaikki kuroa umpeen. Meillä ei ole töissä varsinaista sijaisjärjestelmää. Taakseen jätettämänsä työt löytää aina edestään.  Yksi asiakkaistani tokaisikin heti ensimmäisenä loman jälkeisenä päivänä, että millainen virkamies se oikein on sellainen, jota ei ole saanut kuuteen viikkoon kiinni…  Sairausloma 2,5 viikkoa, 1 tehoviikko töissä, vuosiloma 4 viikkoa – minua ei ole saanut kiinni.

Kiva siis kotoilla ja "paeta" työtä viikonlopun ajaksi. Kotoilu tarkoittaa minulle ihan tavallista kotona oleilua. Ruuan valmistamista, kotitöitä, käsitöitä, MK:n läsnäoloa, jutustelua, television katselua, kävelylenkkejä. Ei mennä minnekään, ei tehdä mitään ihmeellistä, ei nähdä muita ihmisiä. Ollaan vaan kotona. 

Olen tehnyt molempina päivinä ruokaa kesäkurpitsasta. Kesäkurpitsa on helposti kasvatettava ja satoisa loppukesän ja alkusyksyn anti. Pakkanen lätistää kesäkurpitsan kasvimaalle kertalaakista. Aiemmin kasvatin kurpitsoja kasvimaallani ja niitä riitti muillekin jaettavaksi.  Kurpitsahan on melkein mauton ja vaatii ryyditystä mausteista tai juustosta.

Kokeilin lauantaina tyttäreni A:n antamaa ohjetta. Paistos maistui kaikessa yksinkertaisuudessaan maukkaalta, joten tässä ohje kokeiltavaksi:

yksi iso / kaksi pientä kesäkurpitsaa

iso sipuli

400 g paistijauhelihaa

mausteeksi vähän suolaa, muskottipähkinää, mustapippuria

100 g torvisieniä (kanttarelleja, suppilovahveroita)

2 dl kermaa

100 g parmesania, goudaa tai mozzarellaa raasteena

Jauheliha ja sipuli ruskistetaan. Lisätään sienet, kerma ja mausteet. Haudutetaan seosta.  

Ladotaan uunivuokaan sosetta, ohuita kesäkurpitsan siivuja, juustoa, sosetta jne. kerroksittain. Päällimmäiseksi lisätään juustoraastetta. Paistetaan noin 50 min 175 asteisessa uunissa.

Kokeilin myös Katriinan blogissaan esittelemää omenapiirakkaa Mummo Ankan tapaan. Olipa herkullista. Käytin jauhoina spelttiä ja kannen kanssa oli vähän taiteilemista. Mutta maku ennen kaikkea. Kiitos ohjeesta!

Tänään sunnuntaina jatkoin helpolla kesäkurpitsalinjalla. Leikkasin kesäkurpitsan halki, poistin pehmeää sisältöä ja ladoin päälle halloumijuuston siivuja. Kurpitsojen pehmetessä ja juuston ruskistuessa uunissa tein mustista torvisienistä kastiketta: puolikas jättispulia silputtuna, 1 litra sieniä pilkottuna, 2 dl kermaa, vähän suolaa. Sienikastikkeeseen ei juuri muuta tarvita. 

Molemmat pääruuat olivat vailla hiilareita ja sopisivat karppaajallekin. Omenapiirakka oli harkittu harharetki.

Lopuksi: vaikka työt rasittavat tällä hetkellä minua aika lailla, olen todella iloinen jalastani. Se alkaa toimia aika normaalisti ja jumppaliikkeiden tekemisen ansiosta jalan luontainen yliojentuvuus alkaa pian vastata terveen jalan ojentuvuutta. Ja mikä TÄRKEINTÄ, pystyn jo kyykistymään kuusen juurelle pissalle pitkällä kävelylenkillä tarvittaessa. Välillä ehdin jo nähdä painajaisia, että kupsahdan kuusen juurelle housut puolikintussa ja joku adonis tulee kysymään, että mikä mummulla on hätänä... Aika kauhee uhkakuva, vai mitä?