En lukeudu niihin henkilöihin, jotka puhkuvat syksyisin intoa aloittaa uusia juttuja. En jaksa. Vaivoin jaksan jatkaa entisiä jo aiemmin aloitettuja. Lehtivihreän hiipuessa luonnosta viihdyn entistäkin paremmin kotisohvan lankalandiassa, hämärän hyssyssä. Neulon ja toivon hyviä televisio-ohjelmia. Nyt olenkin seurannut ihastellen mm. kisailevia pikkukokkeja ja taitavan taipuisia nuoria tanssijalahjakkuuksia. Olen myös katsellut jälkikäteen kesällä tallentamiani elokuvia. Jotain pitäisi ihan varmasti tehdä?
Testasin Elämä Pelissä-ohjelmasta V-käyrän ja elämänasenteen. Testi osoitti selvästi kesimääräistä loivempaa V-käyrää. Ilahduin (ihan oikeesti!) ja tunsin itseni heti ihan vähän myönteisemmäksi. Harmistun ja kiukustun kyllä jatkuvasti monesta asiasta, mutta nuo tunteet häipyvät yhtä nopeasti kun tulevat. Jaksan myös innostua, vaikkapa vaan uudesta neule- tai virkkuutyöstä. Nämä varmaankin pelastavat minut uupumiselta tai masennukselta? Elämä Pelissä-terapeutikseni valikoitui Ben Fuhrman. Nyt hän juttelee minulle kerran viikossa viisaita. Saan sähköpostiini taas kertaalleen tietoa hyvän ruuan, unen ja liikunnan merkityksestä ja vinkkejä painonhallintaan. Ei mitään järisyttävän uutta, mutta aina tarpeellista muistusta kuitenkin.
Olen päättänyt taistella lehtivihreän katoamisen aikaansannoksia itsessäni. Mietin ankarasti, mitä uutta voisin tehdä kotona, koska viihdyn niin hyvin omissa oloissani. Olen myös tutkaillut liikuntavaihtoehtoja. Löytäisinpä itselleni mieleisen ja kävelyä tehokkaamman liikuntamuodon, jota voin tehdä omin ehdoin. Pelit ja ryhmäliikunta kun eivät ole minun juttujani.
Kyllästyin nyt syksyllä lopullisesti blogini monivivahteiseen nimeenkin, aikoinaan hyvin nopeasti mieleen tulleeseen. Mietin jo hetken, aloitanko kokonaan uuden blogin. Nyt olisin osannut tehdä visuaalisesti paljon kauniimman. No, mutta nimen vaihtaminenhan on helppo homma: kirjoitetaan otsakekenttään uusi nimi.
Iloaeloon!
Tuntuu heti elämänmyönteisemmältä J
Mä rakastan mun merenneitokerhoani torstaisin ja maanantain selkäjoogaa hämyisässä salissa, jossa on vain muutama joogaaja. Toivottavasti löydät fyysisen latautumispaikan. Olen urani alussa, tiedän, mutta keho ja mieli kiittävät.
VastaaPoistaMulta keskeytyi aikoinaan joogaharjoitukset polvikierukan repeämiseen kaatuessani. Tuon joogaryhmän harjoirukset ovat vieläkin liikaa polvelleni. Pitäsi löytää vähän pehmeämpää, mutta vaikuttavaa, koska en jaksa vaan makailla ja hengitellä...
PoistaIloaeloon! on hmm... siis... hiukan korkealentoinen nimi. Ja hiukan sanoisinko ärsyttävän pirteä näin syysaikaan. Mutta alaotsikko sisäsiistii höpinää vetää nimen maan pinnalle tai märkään rapakkoon pläts. Huomasin heti, että olit muuttanut blogin nimeä.
VastaaPoistaSaattaapi olla, että palaan kohat vanhaan, tuttuun ja turvalliseen?
PoistaIhmettelinkin, että tämänkö niminen blogisi on aina ollut...sitten ajattelin, että minulla on niin huono muisti, että kyllä se varmaan on ollut sitten. Mutta ei, sinä oletkin vaihtanut sen. Minä taas kuulun siihen toiseen kategoriaan, joka haluaa aina syksyllä aloittaa kaikenlaista. Mutta kotona viihdyn sentään minäkin :)
VastaaPoistaKatsotaan nyt, jaksanko tätä positiivisuutta...
PoistaMinusta Iloaeloon olisi hyvä nimi. Mietin itsekin nimenvaihtoa, mutta en keksi juuri sitä oikeaa.
VastaaPoistaTöissä tarvitsen aamulla kahta salasanaa ja olen käyttänyt siellä sanoja, jotka sisältävät positiivisia tavoitteita. Niistä tulee hyvä mieli, vaikka tavoitteet eivät toteudukaan.
Palautin vanhan nimen toistaiseksi... Mutta eipä sitä tiedä, kuinka positiiviseksi tässä vielä päädytään?
VastaaPoista