Stoppi

Käsi pysäytti. En suosittele käsien liikeratojen äärimmäistä kokeilua kylmiltään ainakaan meille ikääntyville. Ensin pitää nimittäin LÄMMITELLÄ joutilaat lihakset vetreiksi ja siten vasta riuhtoa. Muuten voi käydä niin, että lihas revähtää ja kipu iskee kuin salama. Olkaniveleen asettuu kuin puukon terä, joka viiltää pienestäkin käden liikkeestä, jalkojen jokaisesta askeleesta, kehon vähästäkin taivutuksesta. Nyt pystyn jo kävelemään ja jonkin verran liikutamaan kättä, mutta useita päiviä jouduin ottamaan "kokonaisvaltaisen rennosti".

Olen mielikuvissa zoomaillut nivelen sisään Housen alkukuvien tapaan. On tuo olkanivel aika monimutkainen pallovivel loppujen lopuksi. Olkanivel pyörii joka suuntaan ja yhtaikaa tehdään monella lihaksella töitä. Kättä kurotetaan, käännetään ja tartutaan samalla. Olemmehan me homo sapiensit nimenomaan kädellisiä.

Olen lukenut pari kirjaa, HS:n päivittäin tavallista perusteellisemmin, selannut läjän naistenlehtiä, tehnyt manikyyrin ja pedikyyrin, laittanut naamaan syväkosteuttavaa ja hiuksiin öljyä. Kengät ja pari nahkalaukkua rasvasin hunajajojoballa. Aika monta virikettä voi hoitaa yhdelläkin kädellä ja pienin liikkein, mutta kehotuntemus muuttuu yksikätisenä nopeasti yleistönköksi.

Käsityöihmisille tiedoksi, että keittiön matto rasvaamieni ja seitsemän vuotta käyttämieni elnaturalistostojen alla on ensimmäinen pari vuotta sitten kutomani matto. Äidin kangaspuut ovat Auli-siskolla, jolta sain pikaopetuksen matonkudontaan. Matonkuteet ovat edesmenneen äidin leikkaamat. Pidän tästä helein sävyin väritetystä kesämatosta itse, mutta tällä hetkellä maton kutominen ei taitaisi olla kovin hyvä idea J