Jalkamatka töistä kotiin alkaa Hakaniemen Linjoilta ja jatkuu Kallion, Torkkelinmäen
ja Harjun kautta Vallilaan ja Hermanniin.
Sieltä suuntaan kohti rantaa Toukolaan ja Arabiaan. Ja sitten kotiin.
Joskus kuljen aatoksiini vaipuneena enkä näe tai kuule juuri mitään.
Toisinaan havainnoin tarkemmin ympäristöä ja kaupungin moninaisuutta:
Yhden auton paikalle mahtuu pysäköimään ainakin 10 polkupyörää.
Huippua ja ehkä hieman kantaakin ottavaa designia.
Matkan varrella on isompia ja pienempiä puistikoita.
Puistotädit ylläpitävät Karhupuiston istutuksia ja ehkä myös kuria ja järjestystä puistossa.
Ylhäällä ja alhaalla Karhupuiston rentoa tunnelmaa.
Kalliossa on tietysti kallioita kuten tässä kuuluisan Kallion kirjaston takana.
Kirjaston asiakkaita ovat olleet muiden muassa Tarja Halonen ja Anja Snellman.
Ohitan lukuisia viihtyisiä kahviloita. Kaljabaareja sitäkin lukuisampia.
Mm. sen kuuluisan Oivan, jonka portsari saa laulussa lantin.
Tänne Torkkelinmäen kupeessa olevaan leipomoon poikkean usein.
Työmatkan varrella on kaksi yleistä saunaa.
Kaksi tai kolme kirkkoakin sivuutan kulloinkin valitsemastani reitistä riippuen.
Tässä Kallion komian kirkon graniittista arkkitehtuuria.
Reitiltä löytyy ainakin kymmenen mielenkiintoista divaria.
Ehkä myös kymmeniä thai- ym. massage-paikkoja.
***
Jos väsy iskee kesken matkan, voi aina turvautua tuttuun ja turvalliseen
HSL:n raideliikenteeseen!
***
Jos väsy iskee kesken matkan, voi aina turvautua tuttuun ja turvalliseen
HSL:n raideliikenteeseen!
Olipa kiva nähdä tällaisia kaupunkikuvia! Tätä Helsinkiä en koskaan näe pikaisesti kaupungissa pyrähtäessäni. Isossa paikassa on paljon kaikenlaista kivaa matkan varrella.
VastaaPoistaKun olin pieni, meillä oli tapana joskus lähteä sunnuntaina Oulussa ns. näyteikkunaostoksille. Kaupungilla oli paljon katsottavaa, vaikka ei ollutkaan kahviloita. Nykyisin kaupungilla ei ole kovin mielenkiintoisia näyteikkunoita, siis Jyväskylässä ainakaan.
Mun entisessä kotikaupungissa oli vain yksi kadunpätkällinen näyteikkunoita. Näyteikkunashoppailu kesti siellä noin 10 minuuttia. Esim. Punavuori, Freda, Erottajan ympäristö ovat parhaita pikkumyymälöiden näyteikkunakatuja. Mutta kyllä työmatkan varrellekin riittää kaikenlaista. Jyväskylä on mulle niin vieras kaupunki, ettei ole kaupallisesta tarjonnasta siellä mitään kuvaa. Sokos kai lienee ainakin kaikkialla?
PoistaAika tuttuja paikkoja minullekin, täällähän opiskelin kolme vuotta vuosina 1977-1980, silloin oli vielä paljon pieniä mummumaisia vaatekauppoja, niitä ei varmaan enää ole kovin monta, yks on , mutten muista sen nimeä...
VastaaPoistaOn niitä mummujen vaatekauppoja Kalliossa ja Sörnäisissä vielä useita. Töölössäkin on yksi ihan A:n lähellä.
PoistaPäivi, veitpä minut melko nostalgisille kulmille. Ensimmäinen opiskelija-asuntoni oli Franzeninkatu 18:ssa. Toinen ikkuna oli Torkkelinpuistoon päin, toinen oli Kotikatu-tv-sarjan miljöökuvista tutuksi tulleen talon suuntaan.
VastaaPoistaPari talvikautta asuin Kalliossa ja monesti taitoin matkan yliopistolle jalan Karhupuiston ja kirjaston ohi mäkeä alas Porthaninkatua pitkin ja edelleen Hakaniementorin laitaa keskustaan päin. Tuo leipomo ei jäänyt mieleeni. Hyvä niin...ei kai siellä opiskelijabudjetilla olisi kovin montaa kertaa voinut pistäytyä. Helsinginkatu oli reviirini takaraja.
No jopa sattuikin. Tuo leipomo on juuri Franzeninkadulla, mutta on siirtynyt sinne entisestä kotikaupungista Hämeestä joskus 70-luvun lopulla. Kuljeskelen työmatkoilla siis juuri samoja katuja kun sinä opiskeluvuosina. Aamulla kävelen ratikkapysäkiltä töihin joko Porthaniankatua alas kirjaston suunnasta tai Hakaniemen torin laitaa. Hassua.
PoistaMinullekin tuttuja seutuja. Asuin viimeiset Hesa vuoteni Siltasaaressa ja tuolla leipomossa ja kirjastossa tuli usein käytyä. Kiva postaus.
VastaaPoistaKiitos, Sarppu.
Poista