tiistai 29. huhtikuuta 2014

Brunssilla


Molemmat lapseni ja vävy ovat kiinnostuneita ruuan valmistuksesta - jopa hifistelyyn saakka. Minä en pärjää heille kokeilun halussa enkä varusteiden tasossakaan. Harvoin jaksan valmistaa jotain monimutkaista tai kokeilla ennestään täysin tuntemattomia raaka-aineita. Lapset ja vävy jaksavat ja onnistuvat. 

Sunnuntaina pyöräilimme Töölööseen ja istuimme tyttären ja vävyn valmistamaan brunssapöytään. Kaikki ruuat olivat vegaanisia heidän huhtikuun ajan viettämänsä vege-kuukauden vuoksi.

Minulle kaikkea eläinperäistä välttävä ruokavalio ei näytä oikein hyvin sopivan. Aineenvaihduntani taitaa tarvita päivittäisen happaman jugurttiannoksensa? Ilmankos jugurtti jaksaa maistua minulle aamusta aamuun. Olo on ollut turvonnut ja ”ilmava”. Olen lisännyt ruokavalioon nyt jugurtin ja kahvimaidon soijamaidon makuun lopullisesti kyllästyttyäni. Juustoa, voita ja lihaa välttelen vielä toistaiseksi.  Ehkä vielä toukokuun ajan? 


Hyvältä maistui tämän köökin anti, k i i t o s !

7 kommenttia:

  1. Onpa hyvän näköisiä annoksia! nam.

    VastaaPoista
  2. Lähes kaikkia värejä. Tykkäisin.

    VastaaPoista
  3. On herkullisen näköinen lautanen, kyllä maistuisi tuollainen! Ihanaa päästä sitä paitsi joskus valmiille.

    Aamujogurtti/viili/rahka on mullekin ihan ehdoton aamulla, ilman sitä en tunne voivani hyvin. Pidän myös piimästä ja hapankaalista, eli kroppa haluaa ihan selvästi maitohappobakteereja. Nyt olen korvannut aamuleivän lisäämällä jogurttiin pari ruokalusikallista mysliä, ja olen yllättynyt siitä, miten makeita ne tuppaavat olemaan. Itsetehty on taas liian hyvää.

    VastaaPoista
  4. Vesi kielelle noista kuvista tulee. Varmasti olivat herkullisia - herkuttelua.

    VastaaPoista
  5. Kaunis kiitos teille kommenteistanne. On se hyvä, että seuraava sukupolvi jalostaa taitoja, eiks vaan olekin.

    VastaaPoista
  6. Oi, miten hyvännäköisiä tarjoiluja olit nauttimassa.

    Mä niin odotan sitä päivää, kun tuo poika on omillaan ja kutsuu mut valmiiseen ruokapöytään... siihen saattaa kulua vielä vuosi jos toinenkin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkeenpäin katsoen aika kuluu tosi nopeasti. Ei siis lopulta kulu aikaakaan, kun poikasi kutsuu sinut valmiiseen ruokapöytään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!